Luen uutisia avaruudesta. En kuitenkaan ymmärrä niiden tieteellisestä kielestä yleensä paljoakaan. Sen ymmärrän, että avaruus on joka puolella ympärillämme: vasemmalla, oikealla, edessä, takana, pään yläpuolella sekä jalkojen alla ja avaruus jatkuu kai loputtomasti kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Maapallo killuu ja kiitää pimeässä rajattomuudessa mitättömän pienenä. Meille planeettamme on kuitenkin elämämme koti, muistojemme paikka. Tänne me synnymme lapsuuteemme, vanhuuteemme, vuodenaikojen vaihteluihin, ikuisuuden ympäröimiksi.

Olemassaolo aiheena kiinnostaa minua ja ihmisyyden kuvaus on aina ollut minulle tärkeää. Haurauden ja pelon kokemukset toistuvat kuvissani. Ihmisyyden lisäksi esimerkiksi maisema on toistuva kuva-aiheeni. En suunnittele maalauksiani, teos syntyy maalaamisen hetkissä, maalauspinnalla erehtyen ja onnistuen. Maalaan ekspressiivisesti usein runsaasti maalia käyttäen. Ekspressionismin lisäksi kuvissani voi nähdä vaikutteita surrealismista ja joskus esimerkiksi naivismista. Maailman tapahtumat, kuten sodat, vaikuttavat myös joskus teoksiini. Kuvan tekeminen on minulle tapa elää ja olla olemassa.