Verna Joki maalaa musteella havainnosta. Havainto on suoraa, se vaatii välitöntä läsnäoloa kohteelle, minkä ansiosta kuvat rakentuvat suoraan tekijän käsialasta. Niistä välittyvät keveys ja nopeus sekä värin käsittelyssä että maalauspohjan, läpikuultavan valkoisen silkin, käytössä.
Kallisarvoisena pidetyn silkin vaikutelma on samankaltainen kuin silkkipaperissa, mutta kankaan muisti on paperia lyhyempi ja hetkellisempi. Toisin kuin paperi kangas oikenee ja siliää, rypyt saa halutessaan häviämään. Hohtavalta silkkikankaalta puuttuu myös paperin kuiva tuntu: sen tilalla on kyky läpäistä väriä. Ohuesti pohjustetun silkin valinta maalausten pohjaksi vaikuttaa myös teosten muotoon, sillä kiilapuut riittävät pitämään työn koossa, eikä kehyksiä tai teoksia kiertävää passepartout’ta tarvita. Suoruuden vaikutelma ulottuu näin myös Joen teosten rakenteeseen.
Kangasta ja silkkipaperia yhdistää kuitenkin niiden hetkellisyys. Jos taiteilijalle sattuu hänen maalatessaan virhe, se jää peruuttamattomaksi, ja kun vedon on kerran tehnyt, on enää vaikea tai mahdotonkin korjata mitään. Herkän läpikuultava, pehmeästi laskeutuva silkkipohja osoittautuu taiteilijalle armottomaksi, sillä jokainen ainutkertainen jälki jää pysyväksi. Sitä ei ole hinkkaaminen pois ilman, että tulokseksi jää lisää jälkiä, lisää poistettavaa, uutta väriä.
