Pienet puuveistokset ovat eräänlaisia elämän fragmentteja, jotka pulpahtivat esiin muistin sedimenttikerrostumista vuoleskellessani puuta. Mieleeni tulivat lapsena veistämäni linja-autot, talorakennelmat ja tiet, kokonainen pienoiskylä, jonka äärellä saatoimme veljeni kanssa uppoutua täysin leikin lumoihin.
Tarkoitukseni oli liittää veistokset toisiinsa hermoverkoston kaltaisella kudelmalla. Työskentelyprosessin aikana kudelma on kutistunut lyhyiksi spiraaleiksi, vähän kuin napanuoran pätkiksi, viitteeksi yhteydestä. Mietin muistojen hajoamista, kuolemaa, hiiliatomien kiertokulkua. Ympäristö sieluttuu ja kuvittelen kuolleiden läsnäolon kasveissa, puissa ja kivissä. Meren rannan muoviroskissa mennyt fossiilistunut elämä on tiivistynyt öljyn kautta muoviseksi tavaraksi joka heitetään tarpeettomana mereen. Painan muovipalan korvaani vasten ja kuulen dinosaurusten askelten töminän.
Näyttelyä on tukenut Svenska Kulturfonden.
Veikko Björk (s. 1960); veistän puuhun muistikuvia eletystä elämästä. Puu on spiraalille kiertynyttä auringon valoa, joka kannattelee elämää maapallolla. Veikko Björk asuu ja työskentelee Helsingissä ja välillä myös syntymäseudullaan Kiteellä. Hän on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta tila-aika laitokselta 1998.
