Tummemmat sävyt -elokuvan fiktiivinen kerronta rakentuu omakohtaisten kokemusten ja muistojen varaan, herättäen kysymyksiä todellisuuden tavasta jäsentyä taiteilijoille itselleen. Elokuvassa Jade Kallio ja Antti Jussila esittävät itseään – ikääntyviä performanssitaiteilijoita, jotka ovat työskennelleet yhdessä 18 vuotta perustamassaan MSL-kollektiivissa.

Elokuva on muodoltaan road movie – lohduton ja pelkojen värittämä kasvutarina, jonka aikana päähenkilöt ajautuvat alamäkeen sisäisen moraalisen kompassin hajotessa ja hyväksymään itsensä: tajultaan epäselvän ja toisiinsa uurtuneen luomuksen, joka on kuin yhteenpuristettua muovailuvahaa.

Elokuva käsittelee myös ikääntymistä, toiveikkuutta menestymisestä ja suosiosta, ystävyyttä ja jaettuun taiteelliseen ajatteluun liittyviä epävarmuuksia sekä elämää yhdessä luotujen merkitysten ja hahmojen rinnakkaistodellisuudessa.