Mitä sadut kertovat lapsille Tunisiassa ja Suomessa?
Suomalais-tunisialainen taiteilija Dora Dalila Cheffi on luonut tarinan, joka ammentaa perinteisistä tunisialaisista, suomalaisista ja länsimaisista saduista sekä hänen omista
kokemuksistaan. Hän ei tarjoa päähenkilölle sankarillista tai vapauttavaa polkua, kuten nykyään feministisesti uudellenkirjoitetuissa lapsuuden tarinoissa on tyypillistä. Lapsi vaikuttaa jäävän kohtalonsa uhriksi – kuin hänen elämänsä kulku olisi väistämätöntä. Hän on yhtä aikaa pilkan, paineen ja seksistisen väkivallan kohde sekä sen todistaja. Tekijät eivät tule yhteisön ulkopuolelta, vaan ovat perheen muilta naisia, joita kutsutaan tarinassa kaksitoistapäiseksi hirviöksi. Tarinan loppu ei tarjoa vapautusta: vaikka lapsella on erityinen supervoima, yksinäisyydessään hän joutuu alistumaan vallitseville säännöille.
Taiteilija omaksuu kitschin, queerin ja lapsenomaisen estetiikan, jossa näkyy vaikutteita lasten televisio-ohjelmista, kuten suomalaisesta Pikku Kakkosesta. Hän käsittelee huumorin keinoilla perheiden sisäistä sukupuolittunutta väkivaltaa, seksismiä, naisen kehoon kohdistuvaa sosiaalista ja perheen sisäistä kontrollia. Dora Dalila Cheffin sadulla ei ole opetusta tai moraalista sanomaa, mutta se rikkoo sosiaalisia normeja sekä kerronnassaan että visuaalisessa maailmassaan. Teos kiinnittää huomiomme siihen, kuinka perheissä toistetaan sukupolvesta toiseen tukahduttavia normeja, jotka estävät naisten vapautumisen.
Ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja: Dora Dalila Cheffi
Kertoja & esiintyjä: Saban Ramadani
Leikkaus & äänisuunnittelu: Lucas Sene
Lavastaja: Ansku Heiskanen
Äänitys: Juho Luukkainen
Tekstin editoija (suomi): Aurora Rämö & Tero Kartastenpää
Käännös englanniksi: John Kaye
Tekstin editoija (englanti): Amina Kaabi
Käännös arabiaksi: Soumaya Hedhili
Kiitokset: Amanda Palo, Markus Tamminen, Otto Helkama ja Arif Samaletdin
