HEMULOORDI: UUTISANKKA
KRIITTINEN GALLERIA
26.9.–26.10.2025
Avajaiset torstaina 25.9.2025 klo 18–20
HEMULOORDI on taiteilija, jonka teokset ovat sekä karnevalistista iloittelua että
poliittisesta kantaaottavaa agitaatiota. Hänen teoksensa ovat läpikotaisin
humoristisia, ikään kuin huumori olisi ainoa kieli, jota hän osaa tai haluaa
puhua. Tässä mielessä hän muistuttaa monia muita taidehistoriasta tuttuja,
poliittisesti aktiivisia taiteilijoita, jotka pukivat kaiken vakavankin sanomansa
huumoriin kaapuun.
Frank Zappa (1940–1993) teki musiikkia, joka oli selvästi humoristista ja
aggressiivisen pilailevaa silloinkin kun se oli instrumentaalimusiikkia. Hänen
taidettaan voisi äkkiseltään luulla vitsailuksi silkan vitsailun vuoksi, ilman
yhteiskunnallista sanomaa, mutta tarkemmalla kuuntelulla ja lukemalla
lyriikoista myös rivien välit, hänen poliittinen paatoksensa paljastuu.
George Grosz (1893–1959) piirsi ja maalasi teoksia, jotka kuvasivat sotaa,
köyhyyttä, epäoikeudenmukaisuutta, epätasa-arvoa, tekopyhyyttä ja natsismin
nousua — tyylillä, joka oli niin mustan huumorin läpitunkema, että teokset voivat
vaikuttaa jopa kyynisiltä. Niitä pitää katsoa vähän pitempään, että epätoivoinen
toivo, myötätunto ja muutoksen vaatimus välittyisi.
Peaches (Merrill Nisker, 1966–) tekee aggressiivista, feminististä musiikkia,
jonka humoristista ulottuvuutta eivät kaikki havaitse. Hän käy patriarkaattia ja
heteronormatiivista yhteiskuntaa vastaa esim. kappaleilla “Impeach My Bush” ja
“Fatherfucker”. Vaikka hänen taiteensa on joltain osin traumaperäistä ja
suorasukaisen poliittista, on se myös hauskaa, biletykseen sopivaa ja
euforiseen tanssiin kannustavaa.
Hemuloordi muistuttaa mielestäni todella paljon muun muassa edellämainittuja,
kauan sitten kuolleita ukkeleita, ja edelleen ahkeroivaa Peachesiä. Hemuloordi
puhuu politiikkaa, huumorin ja taiteen kielellä. Asiaan kuuluu, että vain osa
hänen huumoristaan on hauskaa. Huumori on hänelle välttämätön työkalu sekä
puolustukseen että hyökkäykseen. Puolustukseen sitä tarvitaan, sillä kun
ihminen ottaa huumorin avulla etäisyyttä yhtäältä itseensä ja toisaalta
ympäröivän maailman typeryyksiin ja kauheuksiin, hän vapautuu — ei
kokonaan, mutta tulee vapaammaksi kuitenkin — ja voi aktivoitua toimimaan
muutoksen puolesta. Huumorin ansiosta hän voi toimia rennosti, mutta
päättäväisesti, ottamatta mitään turhan vakavasti.
Huumoria tarvitaan tietysti myös hyökkäykseen. Alistajan tekopyhyyttä,
epäloogisuutta ja hänen pyrkimystensä epäreilua luonnetta voi usein erityisen
tehokkaasti paljastaa huumorin keinoin. Hemuloordi tekee tätä työtä
tehokkaasti, mutta vaikka hänen huumorinsa on räävitöntä, se ei ole ilkeää,
vaan mukana on aina myötätuntoa. Hän ei demonisoi poliittisia vastustajiaan,
vaikka laittaisi niille keramiikkaveistoksessa sarvet ja torahampaat. Hän vain
pointtaa epäkohtia ja kannustaa muutokseen.
Hemuloordin teosten usein toistuvia kritiikin kohteita ovat seuraavat:
Patriarkaatti, eli miesten rakentama maailma, jossa miesten johtama ja miesten
luomiin arvoihin perustuva maailma nähdään luonnonlakina. Isänmaallisuus,
joka perustuu sekä muukalaiskammoon että konservatiivisten perinteiden
säilyttämiseen ja niihin kohdistuvan kritiikin kieltämiseen. Seksuaalisuuden
tuhoisa poliittinen käyttö, jossa seksuaalisuus ei ole ilon lähde tai rakkauden
ulottuvuus, vaan väkivallan ja yhteiskunnallisen kontrollin muoto.
Manchesterissa, 19.9.2025,
Teemu Mäki
—
HEMULOORDI (s.1989) on Helsingissä asuva kuvanveistäjä joka työskentelee
pääasiallisesti keramiikan ja videoiden parissa. HEMULOORDI valmistui
kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2021 mutta on opiskellut
aikaisemmin taidetta myös Tampereen ammattikorkeakoulussa, Taidekoulu
Maassa ja Savonlinnan taidelukiossa. HEMULOORDIN teoksia on nähty mm.
Mäntän kuvataideviikoilla, Nuoret2015-näyttelyssä sekä Charlottenborgin
kevätnäyttelyssä Kööpenhaminassa. Voit bongata HEMULOORDIN julkisen
videotaideteoksen Nokia Arenan aulasta, jossa "Kiitos 19.30-20.00" on pyörinyt
vuodesta 2022 lähtien. HEMULOORDIN teoksia on tarttunut myös Kiasman,
Valtion, Jenny ja Antti Wihurin säätiön sekä Helsingin Taidemuseon kokoelmiin.
Vuonna 2020 Raimo Utriaisen säätiön stipendiraati (Tuomo Tuovinen ja Alma
Heikkilä) kuvasivat HEMULOORDIN työskentelyä seuraavasti:
"Globaalissa digitaalisessa ympäristössä Hemuloordi aistii kaikuja
suomalaisesta yhtenäiskulttuurista, jossa lukutaito opitaan Aku Ankasta ja
huutaminen jääkiekkoa katsomalla. Hemuloordin psykedeelis-alatyylisessä
mytologiassa populaarikulttuurin, nettifoorumeiden, politiikan, tietokoneen
käyttöliittymien ja taidehistorian kuva-aiheet, hahmot ja ilmiöt häilyvät ruudun ja
ulottuvaisen maailman välillä, alati muotoaan muuttaen.”
https://kriittinengalleria.fi/nayttelyt/hemuloordi/
//
HEMULOORDI: CANARD
CRITICAL GALLERY
26.9.–26.10.2025
Opening reception Thursday, September 25, 2025, 6–8 p.m.
HEMULOORDI is an artist whose works are both carnivalesque revelry and
politically charged agitation. His works are humorous through and through, as if
humor were the only language she knows or wants to speak. In this sense, she
resembles many other politically active artists from art history who drenched
also their serious messages in humor.
Frank Zappa (1940–1993) made music that was clearly humorous and
aggressively jokey, even when it was instrumental music. At first glance, his art
could be mistaken for mere joking, without any political message, but upon
closer listening and reading between the lines of his lyrics, his political pathos
is revealed.
George Grosz (1893–1959) drew and painted works that depicted war,
poverty, injustice, inequality, hypocrisy, and the rise of Nazism — in a style so
permeated with black humor that the works can even seem cynical. You have
to look at them a little longer to see the desperate hope, compassion, and
demand for change they convey.
Peaches (Merrill Nisker, 1966–) makes aggressive, feminist music whose
humorous dimension is not apparent to everyone. She attacks patriarchy and
heteronormative society in songs such as “Impeach My Bush” and
“Fatherfucker.” Although her art is in partly based on trauma and bluntly
political, it is also fun, party-friendly, and encourages euphoric dancing.
In my opinion, Hemuloordi is very reminiscent of the aforementioned long-dead
old men, as well as the still-active Peaches. Hemuloordi speaks politics in the
language of humor and art. It should be noted that only some of her humor is
funny. Humor is an essential tool for her, both for defense and attack. It is
needed for defense, because when a person uses humor to gain a distance on
one hand from themselves and on the other hand from the stupidity and
horrors of the surrounding world, they are liberated — not completely, but to
some extent nonetheless — and can become active in working for change.
Thanks to humor, they can act casually but decisively, without taking anything
too seriously.
Humor is, of course, also needed for offense. The oppressor’s hypocrisy,
irrationality and unfairness can often be exposed particularly effectively through
humor. Hemuloordi does this job effectively, but even though her humor is
crude, it is not malicious, but always accompanied by compassion. She does
not demonize her political opponents, even if she does give them horns and
fangs in her ceramic sculptures. She simply points out injustices and
encourages change.
The following are recurring targets of criticism in Hemulord’s works: Patriarchy,
i.e., a world built by men, where a world led by men and based on values
created by men is seen as a law of nature. Patriotism based on xenophobia
and the preservation of conservative traditions, and the suppression of
criticism of them. The destructive political use of sexuality, where sexuality is
not a source of joy or an expression of love, but a form of violence and social
control.
Manchester, UK, September 19, 2025,
Teemu Mäki
—
HEMULOORDI (b. 1989) is a sculptor based in Helsinki who works primarily
with ceramics and video. HEMULOORDI graduated with a Master’s degree in
Fine Arts from the Academy of Fine Arts in 2021, but has also studied art at
Tampere University of Applied Sciences, Art School Maa, and Savonlinna Art
High School. HEMULOORDI’s works have been exhibited at the Mänttä Art
Festival, the Nuoret2015 exhibition, and the Charlottenborg Spring Exhibition in
Copenhagen, among others. You can see HEMULOORDI’s public video
artwork in the lobby of the Nokia Arena, where ”Kiitos 19.30-20.00” has been
running since 2020. HEMULOORDI’s works have also been added to the
collections of Kiasma (Finnish National Gallery), The State Art Collection
(Finland), the Jenny and Antti Wihuri Foundation, and the Helsinki Art Museum.
In 2020, the scholarship committee of the Raimo Utriainen Foundation (Tuomo
Tuovinen and Alma Heikkilä) described HEMULOORDI’s work as follows:
”In the global digital environment, Hemuloordi senses echoes of Finnish
monoculture, where literacy is learned from Donald Duck and shouting is
learned from watching ice hockey. In Hemuloordi’s psychedelic-style
mythology, the imagery, characters, and phenomena of popular culture, online
forums, politics, computer interfaces, and art history flit between the screen
and the tangible world, constantly changing shape.”
https://kriittinengalleria.fi/en/exhibitions/hemuloordi/
