Luen uutisia avaruudesta. En kuitenkaan ymmärrä niiden tieteellisestä kielestä yleensä paljoakaan. Sen ymmärrän, että avaruus on joka puolella ympärillämme: vasemmalla, oikealla, edessä, takana, pään yläpuolella sekä jalkojen alla ja avaruus jatkuu kai loputtomasti kaikkiin mahdollisiin suuntiin. Maapallo killuu ja kiitää pimeässä rajattomuudessa mitättömän pienenä. Meille planeettamme on kuitenkin elämämme koti, muistojemme paikka. Tänne me synnymme […]

Minä, onni ja orvokki on maalaus, jossa on useita sisäkkäisiä tasoja. Siellä on eläimiä ja ihmisiä, nojatuoli, torneja ja taloja. Toiset ilmestyvät varjokuvina, toiset leijuvat väreinä. Maalaus on myös paikka katsomiselle, ja samalla se on kahden eri tilan rajapinta. Forum Boxin tilassa maalaus on mahdollista nähdä sekä suurena että pienenä. Siellä, maalauksen sisällä, ihminen etsii […]

Verna Joki maalaa musteella havainnosta. Havainto on suoraa, se vaatii välitöntä läsnäoloa kohteelle, minkä ansiosta kuvat rakentuvat suoraan tekijän käsialasta. Niistä välittyvät keveys ja nopeus sekä värin käsittelyssä että maalauspohjan, läpikuultavan valkoisen silkin, käytössä. Kallisarvoisena pidetyn silkin vaikutelma on samankaltainen kuin silkkipaperissa, mutta kankaan muisti on paperia lyhyempi ja hetkellisempi. Toisin kuin paperi kangas oikenee […]

Memories in the Clouds – Prisiminimai Debesyse kuvaa Kristina Laineen (o.s. Žičkutė) lapsuudenmuistoja Neuvostoliiton aikaisessa Liettuassa. Kokeellinen elokuva visualisoi lapsen näkökulmaa ajasta, jossa tapahtui mullistavia sosiaalisia ja poliittisia muutoksia. Muistot häilyvät, muuttuvat ja vaihtuvat toisiin kuin elävät vesivärimaalaukset. Liettuankielisenä kertojaäänenä toimii taiteilija itse. Elokuvassa menneisyys ja nykyisyys kohtaavat, dokumentoiden todellisen ja muiston häilyvää rajaa sekä […]