Tämä ei ole näyttely, sanoo Sonya Lindfors minulle useasti viettäessäni muutaman päivän Kuopiossa.
Jos Sonya Lindfors eläisi utopiassaan, hänen ei tarvitsisi tehdä teoksia, joissa käsitellään ihonväriä, sukupuolta ja valtarakenteita.
