ElokuvaKirjoittanut Ilona Iida Simes

Tenet kompuroi ilmiselvyyksiin, ja se on ikävä asia, jos elokuvan tarkoituksena on yllättää

Lukuaika: < 1 minuutti

Tenet kompuroi ilmiselvyyksiin, ja se on ikävä asia, jos elokuvan tarkoituksena on yllättää

Tenet

Christopher Nolan

Kaikki on harhaa. Tosiolevaista ei ole. Jo Matrixista, muinaisesta 1990-luvun scifielokuvasta tuttu pilleri riisui ihmisen tietokoneen piuhoista näyttäen miten hän on pelkkä manipuloinnin uhri. Tietoisuus on valhetta. Esihistoriallisessa Arthur C. Clarke -filmatisoinnissa Avaruusseikkailu 2001:ssä sukellettiin madonreiästä toiseen ulottuvuuteen. Vai tultiinko muualta tänne?  

Christopher Nolanin taide osoittaa hänen pohtivan suuria metafyysisiä kysymyksiä ja erityisesti ajan olemusta: Inception-elokuva (2010) oli nyrjähtäneisyydessään virkistävä. Interstellarilla (2014) oli hetkensä. Lyhyet, mutta oli. 

Tenet on jäänyt jotenkin keskeneräiseksi. Elokuvan nimi on palindromi, joka kääntyy ympäri. Puolet elokuvasta kulkee takaperin. Yleisön aivot nyrjähtelevät tehosteiden tahtiin, mutta tarina ei kirkastu. Ei silloinkaan, kun typerät päähenkilöt yrittävät vääntää rautalangasta toisilleen, miten menneisyys on tulevaisuutta. Sanoman sijaan muutama lopun ”yllätys” valkeni ainakin Voimalle jo silloin, kun ideaa pohjustettiin elokuvan alussa. 

Karismaattinen intialainen näyttelijä Dimple Kapadia (Priya) oli hieno valinta maailmaa pelastavaksi asediileriksi. Ja kehuttakoon vielä kuvauspaikan valintaa: nyt päästiin taistelemaan ja ajamaan aikaa takaa Tallinnaan.

mainos