Ramboilua jo viidennettä kertaa: USA:n viholliset saavat jälleen kyytiä.

Rambo – Last blood

Adrian Grunberg

Rambo-elokuvasarja tarjoaa kiinnostavan katsauksen yhdysvalloissa koettuihin traumoihin. Samalla Rambo itse on amerikkalaisen yli-ihmisen ruumiillistuma, lihaksikas sotilas, joka käsittelee konepistoolia sulavasti kuin Don Juan naisoletettuja konsanaan. Sarjan ensimmäinen osa kuvaa Vietnamin sodan traumatisoiman John Rambon ja siviiliyhteiskunnan kohtaamisen. Väkivallalla mässäillyt elokuva onnistuu esittämään, ehkä hieman tahattomasti, kiinnostavia kysymyksiä siitä kuinka vaikeaa nykyaikaisen yhteiskunnan ja tappamaan koulutettujen kansalaisten yhteensovittaminen on.

Sarjan toinen osa jatkaa Vietnam-teemaa. Siinä pelastetaan sotavankeja ja näin käsitellään kansakunnan traumatisoinutta, hävittyä sotaa. Rambo III:n valmistuessa Neuvostoliitto oli yhä pahan valtakunta ja sitä vastaan Rambo taisteli Afganistanissa talebanien rinnalla, jotka vielä tässä vaiheessa olivat siis kavereita ja vapaustaistelijoita. Parinkymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen vuonna 2008 Rambo puolestaan kävi pelastamassa yhdysvaltalaisia lähetyssaarnaajia, koska jumalattomat burmalaiset. 

Elokuvasarjan viidennessä osassa eletään Trumpin Amerikassa, Meksikon rajan läheisyydessä. Meksikolaisista piirtyy elokuvassa kuva ahneina ja lähinnä sosiopaattisina ihmisinä. Muuri on mielessä, kun John Rambo kohtaa meksikolaisen huumekartellin. Luonnollisesti kartellille ei kunnian kukko laula, kun Rambo laulaa hurmehista joutsenlauluaan.  

Kommentoi Facebookissa
Jari Tamminen