Kansallismielisen oikeiston ristiriitaiset ainekset – Autoritaaristen voimien nousu on osa uusliberaalin talousajattelun logiikkaa, toteaa Berkeleyn tutkija kirjassaan

Professori Wendy Brown ymmärtää uudessa kirjassaan uusliberalismin paitsi markkinoiden vapautta korostavaksi talousopiksi, niin myös poliittiseksi järjeksi, joka ulottaa kilpailun logiikan instituutioihimme, aina yksilöiden ajattelutapoihin saakka.

2010-luvulla on nähty ympäri Euroopan kansallismielisen oikeiston kannatuksen kasvu, jossa yhdistyy kulttuurinen arvokonservatismi, kansallismielisyys ja liberaali talouspolitiikka. Kuinka nämä paikoin ristiriitaisilta tuntuvat ainekset ovat yhdistyneet?

Berkeleyn yliopiston politiikan tutkimuksen professori Wendy Brown löytää yhteisen nimittäjän uusliberalismin synnyttämästä, demokratian ja tasa-arvon vastaisesta kulttuurisesta logiikasta. Tämä epädemokraattinen kulttuurinen logiikka yhdistää paradoksaalisesti arvokonservatismin ja kansallismielisyyden vapaisiin markkinoihin ja pienen valtion kannatukseen.

Uusliberalismin voittajia ja häviäjiä tuottava kilpailun ja yksityistämisen logiikka on murentanut 1900-luvun jälkipuoliskolla.

Brown ymmärtää uusliberalismin paitsi markkinoiden vapautta korostavaksi talousopiksi, myös Michel Foucault’n tapaan poliittiseksi järjeksi, joka ulottaa kilpailun logiikan kaikkialle: kouluihin, työpaikoille, valtionhallintoon, terveydenhuoltoon – aina yksilöiden ajattelutapoihin saakka.

Demokratian Brown määrittelee tasa-arvoisiksi toimintamahdollisuuksiksi. Hyvinvointivaltion uudelleenjaon mekanismeilla täydennetty, yksilön vapaudet ja oikeudet takaava liberaali demokratia vastaa näin ollen Brownin mielestä parhaiten demokratian ihanteita.

Demokratia tähän tapaan ymmärrettynä tarvitsee vahvaa valtiota, joka takaa ihmisten välisen tasa-arvon sekä lain edessä, että markkinoilla.

Uusliberalismin ja arvokonservatismin yhdistelmä on tuottanut kyynisen poliittisen todellisuuden, joka on kyvytön vastaamaan ilmastonmuutoksen tai maahanmuuton kaltaisiin globaaleihin ongelmiin.

Uusliberalismi kääntää tämän asetelman ympäri. Brown tulkitsee kirjassaan etenkin Friedrich von Hayekin ajatuksia, jolle paitsi markkinat, myös moraalinen järjestys syntyy spontaanisti – ei tarvita valtiota säätelemään taloutta eikä moraalikysymyksiä.

Uusliberalismin voittajia ja häviäjiä tuottava kilpailun ja yksityistämisen logiikka on murentanut 1900-luvun jälkipuoliskolla vahvistuneen liberalismin ja sosiaalidemokratian liiton synnyttämän tasa-arvon kulttuurin. Tilalla on konservatiivinen, hierarkkinen ja autoritaarinen moraali.

Tämä kulttuurinen muutos on radikaalin oikeiston politiikan perusta.

Vaikka Margaret Thatcher muuta väittikin, uusliberalismi ei luonut atomistista, yksilöiden yhteiskuntaa. Epävarmuus ja kilpailu päinvastoin korostavat erilaisten kollektiivien merkitystä.  Liberaalin pluralismin tilalla onkin paluu helposti hahmotettaviin, kansallisesti, etnisesti, tai muilla yksinkertaisilla kriteereillä rajattuihin yhteisöihin.

Kilpailussa hävinneisiin vetoavat yksinkertaiset selitysmallit ja populistinen vastakkainasettelu. Uusliberalismin kulttuurisessa logiikassa meitäei enää ymmärretä vapaudet ja oikeudet kaikille takaavan hyvinvointivaltion kansalaisuudeksi, vaan merajautuu kilpailukykyiseksi kansakunnaksi, työ- ja koulutusmarkkinoilla taistelevaksi perheeksi, tai syntymän määräämäksi kansalaisuudeksi.

Brownin mukaan uusliberalismin ja arvokonservatismin yhdistelmä on tuottanut kyynisen poliittisen todellisuuden, joka on kyvytön vastaamaan ilmastonmuutoksen tai maahanmuuton kaltaisiin globaaleihin ongelmiin.

Ongelmiin Brown ei tarjoa varsinaisia ratkaisuja, mutta peräänkuuluttaa kyynisyyden ylittävän poliittisen mielikuvituksen merkitystä.

Tuomas Koponen

Wendy Brown

In the Ruins of Neoliberalism: The Rise of Antidemocratic Politics in the West.

Columbia University Press, 264 s.

Kommentoi Facebookissa
voima
  • 13.9.2019