Billie
James Erskine
Ensi-ilta 20.11.2020
☆☆☆☆☆
Kun menestyvästä, kaikkien tuntemasta naistaiteilijasta tehdään elokuva, leffan nimessä artisti on vain ”Tove”, ”Amy” tai ”Billie”. (Maria by Callas ei sekään ole poikkeus, mutta Ingrid Bergman on.)
Eleanora Fagan (1915–1959) kasvoi Baltimoressa kovilla konnuilla. Köyhät mustat käyttivät hyväkseen toinen toisiaan, ja itsensä myyminen oli kuin vääjäämätön elinkeino. Kaunis Eleanora alkoi jo pikkutyttönä tienata kadulla – häntä oli käytetty seksuaalisesti hyväksi, eli askel prostituutioon oli lapselle pieni.
Myöhemminkään, kun upeasti laulava kaunotar on muuttunut Billie Holidayksi, niin mustan kuin valkoisen yleisön palvomaksi Lady Dayksi, hän ei saanut itsetuntoaan kohdalleen. Väkivaltaiset huijarimiehet pitivät häntä pihdeissään.
Billie ei halunnut uhriutua, vaan otti iskut vastaan hymyillen. Silti yleensä hänen laulaessaan, kyyneleet olivat lähellä sekä kuulijoilla että artistilla itsellään. Strange Fruit -biisi oli jazzartistin manifesti. Se pakotti ja pakottaa edelleen huomaamaan puista roikkuvat, hirtetyt mustat miehet.
Billie perustuu toimittaja Linda Lipnack Kuehlin 1970-luvun haastatteluihin ja tarkkaan taustatyöhön. Lipnack Kuehl kuoli mystisesti ennen kuin sai suunnittelemansa kirjan valmiiksi.
Onneksi materiaali löytyi ja saatiin hienosti modernisoitua: pilven reunalta muistojaan kertovat Count Basie, Tony Bennett, Charles Mingus ja Sarah Vaughan, ja vilahtaapa valkokankaalla myös Orson Welles!
