Testamentit

Margaret Atwood

Gileadissa, joka ennen tunnettiin Yhdysvaltoina, ympäristökatastrofit ja sodat ovat nostaneet valtaan äärikristityt, sivistystä halveksuvat hihhulimiehet. Naiset ovat alistettuja: puolisoita, palvelijoita eli ”marttoja” tai naisia kontrolloivia ”tätejä”. 

Ylijäämänaiset ovat ­orjattaria. He eivät saa tilaa, aikaa, ystäviä – eivät edes lastaan. 

Brittiläisen George Orwellin dystopiassa isoveliteknologia valvoi: Vuonna 1984 (ilm. 1949) on dystopian tunnetuin klassikko. Kanadalainen Margaret Atwood päivitti sen, kun hän 1980-luvulla reissasi jakautuneessa maailmassa. Hän kirjoitti Orjattaresi-teoksen Länsi-Saksassa vuonna 1984.

Testamentit-kirjan mainoskampanja lanseerattiin ympäri maailmaa puoli vuotta ennen kun kirja ilmestyi. Oli taottava kuumaa rautaa: miljoonat olivat seuranneet Elisabeth Mossin riipivää kamppailua identiteettinsä ja lastensa puolesta The Handmaid’s Tale -televisiosarjassa. Sen viestit kulminoituivat tuon vaiennetun kapinallisen sydäntäsärkeviin, myöhemmin piinaavan kyllästyttäviin, katseisiin valkoisen hattutötterön uumenista.

Atwood on kirjoittanut Testamentit ovelasti komppaamaan TV-sarjaa. Kirja sijoittuu myöhäisempään aikaan. Luvassa on uusia hahmoja ja kiinnostavia yllätyksiä. Lukukokemus on viihdyttävä.

Gileadin valtio rakoilee. Jotkut valtahahmot tekevät myyräntyötä kotimaassaan. Samalla vakoojajärjestö Mayday operoi tehokkaasti Kanadasta. 

Ja koska aikaa on kulunut, aikaisempien teoksien lapset ovat kasvaneet…