Keväällä toimittaja/influensseri Riku Rantala mainosti Finnairia ja kertoi, että kyllä kelpaa lentää sinivalkoisin siivin. Hieman irvokkaaksi tämän yhteistyön teki se, että Rantala itse vaati vuonna 2018 Ylelle kirjoittamassaan kolumnissa poliitikkoja laittamaan kaltaisensa lentomatkustelijat kuriin. Rantalan mainostaminen linkittyi Flow Festivaliin, jonka yhteistyökumppani lentoyhtiö on. Moni närkästyi siitä, että vastuullisena esiintyvä festivaali – joka on tehnyt ihan oikeasti työtä hiilijalanjälkensä pienentämiseksi – edistää fossiiliteollisuuden asiaa näin.

Toki musiikkifestivaali ja lentoyhtiö linkittyvät toisiinsa ihan väistämättä. Taiteilijoita saapuu paikalle eri puolilta maailmaa ja lentokone on aika usein käytännössä se ainoa mahdollinen liikkumisväline. Tämän linkin voi hyväksyä ja sen kanssa voi kenties elää. On kuitenkin eri asia lennättää taiteilijoita  olosuhteiden pakosta kuin mainostaa lentoyhtiötä (joka tietenkin tavoittelee asiakkaita ihan vaan huvilentelyille). Kritiikin myötä Flow’n ja Finnairin yhteistä mainoskampanjaa kevennettiin, mutta edelleen ne ovat yhteistyökumppaneita ja yhteistyö näkyy festivaalin kävijöille.

Festivaaliporttien aukeamista odoteltaessa tuli julki myös toinen kritiikki. Flow Strike -nimellä toimiva kampanja nosti esiin Flow’n kytkökset Israeliin ja maan harjoittamaan apartheid-politiikkaan. Mistä tässä sitten on kyse?

Pitkä matka on tultu

Flow Festival perustettiin Nuspirit Helsinki -musiikkikollektiivin ympärille 2000-luvun alussa. Helsingin Rautatieaseman vieressä olevilla vanhoilla (ja sittemmin planeilla) Makasiineilla järjestetyt bileet olivat monen sorttisien musanörttien temmellyskenttä joissa valtavirtamusiikki loisti poissaolollaan. Vähitellen bileet kasvoivat, ohjelmisto laventui ja jossain kohdassa Flow’n lempinimeksi muodostui ei-niin-virheellisesti Helsinki Fashion Weekend, jonne tultiin näyttäytymäänja koreilemaan (mikä ei itsessään ole tietenkään väärin). 

Muutos festivaalin koossa ja hieman tyylissäkin eivät olleet ainoat muutokset. Myös omistussuhteissa tapahtui. Ehkä olennaisia tapahtumia oli festivaalin myyminen brittiläiselle Superstruct Entertainment -yhtiölle vuonna 2018 ja Superstruct Entertainmentin myyminen yhdysvaltalaiselle sijoitusyhtiö KKR:lle kesäkuussa 2024.

Flow Striken tiedotteessa KKR todetaan yhdeksi maailman suurimmista sijoitusyhtiöistä. KKR:n sijoituskohteista ei löydy tietoja julkisista lähteistä kovinkaan paljoa, mutta tiedossa kuitenkin on, että aiemmin tänä vuonna yhtiö osti israelilaisen tekoälysovelluksia valmistavan UserWayn. Vuonna 2020 KKR puolestaan sijoitti miljardin israelilaiseen Global Technical Reality -yhtiöön, jonka kanssa se seuraavana vuonna ilmoitti rakentavansa maanalaisen datakeskuksen Tel Aviviin. Vuonna 2015 KKR sijoitti israelilaiseen data-analytiikkaa tekevään Optimal+ -yhtiöön. On hyvin tiedossa, että Israelin teknologiateollisuus tekee läheistä ja laajaa yhteistyötä maan aseteollisuuden kanssa ja että aseteollisuus ei toimisi ilman tuota tukea – eikä palestiinalaisalueiden miehitys voisi jatkua.

Flow Strike kannustaa taiteilijoita ja taidealalla työskentelkeviä sekä vaikuttavia tahoja pitäytymään yhteistyöstä Flow Festivalin kanssa. Tai vaihtoehtoisesti tuomaan julki esimerkiksi esiintymisen yhteydessä sen, että festivaali ja Israelin miehityspolitiikan tukeminen eivät sovi yhteen. Voi tietenkin sanoa, että yhdysvaltalaisen sijoitusyhtiön sijoitukset Israeliin eivät liity Helsingissä järjestettäviin festivaaleihin, mutta ihan näinkään asia ei ole. KKR:n pääomat ja niiden tuomat mahdollisuudet kelpaavat festivaalin järjestäjille ja festivaalien tuotto valuvat kartuttamaan tuota pääomaa.

Samalla, kun Israel jatkaa Gazan ja gazalaisten tuhoamista KKR ei ole ilmoittanut lopettavansa investointeja israelilaisiin yhtiöihin tai yhtiöihin, jotka tekevät läheistä yhteistyötä Israelin valtion kanssa. Flow Strike ilmoittaa tavoitteekseen sen, että Flow Festival tekee toiminnalleen kestävän eettisen ohjeistuksen ja että näihin ohjeistuksiin pitäisi sisältyä se, ettei festivaali solmi yhteistyökumppanuuksia sellaisten toimijoiden kanssa, jotka tekevät yhteistyötä Israelin valtion tai israelilaisten yritysten kanssa.

Henkistä jatkoa Kiasma Strikelle

Flow Strike on nimensä ja vaatimustensa puolesta jatkoa Kiasma Strikelle. Loppuvuodesta 2022 kevääseen 2023 jatkunut Kiasma Strike oli kampanja, jonka yhteydessä taiteilijat ja taidealalla vaikuttavat henkilöt sekä yhteisöt vetosivat Kiasmaan, jotta se tekisi eettisiä linjauksia liittyen esimerkiksi asekaupoilla hankittujen rahojen vastaaonottamiseen. Vaatimuksia vauhditettiin työnseisauksella johon osallistuvat ilmoittivat pitäytyvänsä työskentelystä nykytaiteenmuseon kanssa. Keskeisenä kannustimena kampanjalle oli Kiasman tukisäätiön hallituksessa vaikuttanut Chaim ”Poju” Zabludowicz ja hänen kytköksensä Israelin miehityspolitiikkaan ja sen mahdollistamiseen.

Kiasma Strike -kampanjan päätti se, että Kiasman toimintaan johtavan Kansallisgallerian yksityisen rahoituksen eettisiä ohjeita muutettiin. Nämä ohjeet ohjaavat Kiasman ohella myös esimerkiksi Ateneumin toimintaa. Jatkossa Kansallisgallerian alaiset museot eivät tee yhteistyötä organisaatioiden tai toimijoiden kanssa, jotka ”toiminnallaan loukkaavat ihmisoikeuksia, edistävät vähemmistöjen sortoa, autoritäärisiä hallintomalleja, sukupuolista eriarvoisuutta ja rikollista toimintaa”.

Nähtäväksi jää, kuinka taiteilijoiden esittämät vaatimukset vaikuttavat kansainvälisen sijoitusyhtiön toimintaan. Voi olla, että KKR:n kaltainen toimija ei moisista välitä, mutta toisaalta on oikein ja perusteltua tuoda näkyviin linkkejä omistusten ja tekemisien välillä. Ehkä on myös perusteltua nostaan esiin sitä, kuinka huomaamatta ja helposti myös taide- ja kulttuurialat linkittyvät sotaan ja hävitykseen.

Ja niin, tuo otsikon kysymys. Samalla, kun on ihan ookoo pitää jonkinlainen ote realismista ja todellisuudesta, sopii meidän vaatia mahdottomia isoilta toimijoilta. Ja hei, toisinaan siitä mahdottomastakin tulee lopulta totta.