”Sain viime viikolla puhelinsoiton, että olette käyttäneet kaupungin omaisuutta taloudelliseen etuunne”, Outileena Uotila kertoo. Taiteilija puki työryhmineen kymmenen patsasta Huittisissa. Yksi niistä on puettu teleoperaattoreiden logoihin.

Sponsoritaiteesta ei kuitenkaan ole kyse.

”Olen ihan itse käynyt kinuamassa Soneran ja Elisan ja kaikkien näiden neljän ison operaattorin kaupassa, että onko teillä mainoskamaa. Kyllä ne on siis saatu lahjoituksena. Sanoin soittajalle, että ettekö huomanneet patsasta, joka on täynnä Hesburgerin, Subwayn ja Kotipitsan logoja. Hesburgerissa ja Subwayssa kävin ihmisten pöydissä kysymässä, että saanko teidän roskat.”

Kyse on kierrätystaiteesta, yhteisötaiteesta ja tekstiilitaiteesta. Tapa, jolla vaatteita käytetään kritiikin työkaluina, viittaa myös aktivismiin.

”Kyllä mä jonkun verran koen olevani semmoinen artivisti. Ja tuntuu, että se on toiminut. En ole itse saanut mitään kauhean kriittistä kommenttia, mutta kaupungin kulttuuritoimeen on tullut ihan hölmistyneitä yhteenottoja, että miten tämmöistä on voitu tehdä.”

Eniten närkästystä on aiheuttanut lapsipatsas, joka on puettu sotilasvaatteisiin. Lapsisotilas on osa Kirkkopuistossa sijaitsevaa kolmen patsaan kokonaisuutta, joiden joukossa on myös Risto Rydin patsas. Sen kohdalla projektille myötämielinen kaupungin kulttuurijohtajakin toivoi, ettei patsaan käsittely olisi ihan räävitön.

Huittisten viereisessä kunnassa Sastamalassa asuva Outileena Uotila haluaa tuoda taiteen ihmisten ulottuville. Myös niiden ihmisten, jotka eivät taiteen kanssa ole juuri tekemisissä. ”Vanhukset, sairaalat ja marketit” ovat kiinnostaneet Uotilaa yhteistyöryhminä ja -paikkoina.

Huittisten patsasprojektiin hän haki yhteistyökumppaneita kuntouttavan työtoiminnan kautta sekä hakulapulla kirjaston ilmoitustaululla.

”Ryhmään ei ollut tunkua, mutta porukka saatiin kokoon. Kaikki osallistujat ovat mukana omasta halustaan ja ovat sitoutuneet projektiin hienosti”, Uotila kertoo.

Uotilan lisäksi kollektiivin jäseniä ovat J-P Kiuru, Heli Koponen, Kristian Saari ja Eija Ukkonen. He ovat vapaaehtoisia, aivan kuten Uotilakin.

”Projektiin ei ole saatu rahoitusta, ainakaan vielä. Eikä se niin kauheaa ole, jos jäädään ilman apurahaa, kun koko porukka on tyytyväinen ja pitää projektia hyvänä oppimiskokemuksena.”

Patsaat on nyt jo riisuttu, mutta työn hedelmiä näkee toukokuun ajan Huittisten kirjastolla valokuva- ja tekstiilinäyttelyn muodossa. Tiistaina 3. toukokuuta työryhmä tuo kirjaston eteen myös performansseja, joissa he pukeutuvat itse patsaiden vaatteisiin.

”Pukeutumisellahan viestitään ihan hirveästi. Aluksi mietittiin sitä, miksi me pukeudutaan, miten pukeudutaan, ja mistä vaatteet ovat peräisin. Kirjastoon tulee myös yksi teos, joka kysyy juuri näitä kysymyksiä.”

Uotila on aiemmassakin työssään ottanut kulutuskriittisen kannan tekstiiliteollisuuteen ja materian kertakäyttöisyyteen. Hän pyysi ihmisiä lähettämään hänelle vaatteidensa pesuohje- ja made in -lappuja, joista teki itselleen vaatteen.

”Ehkä pukeudun siihen näyttelyn avajaisissa”, Uotila nauraa.

Taide saakin hänen mielestään vähän ärsyttää. Tärkeintä on koskettaa taiteen kokijaa jollain tavalla.

”Vaikka sitten joku ajattelisi, että hitsi, nyt toi taiteilija vetää fyffee, kun mainostaa täällä firmoja. On sekin reaktio.”

Valokuvanäyttely Huittisten kirjastolla toukokuun loppuun saakka.

Teemaan liittyviä performansseja kirjaston edessä 3.5. klo 18.