”Raamatulla ja kolmella siitä vaikuttuneella uskonnolla on merkittävä rooli nykymaailmassa. Raamattu on todella syvällä aikamme ja maailmamme juurissa, ja oman kulttuurimmekin ymmärtäminen edellyttää tämän hahmottamista”, toteaa sukupuolta ja seksuaalisuutta Vanhassa testamentissa tutkiva teologian väitöskirjatutkija Heli Yli-Räisänen.

”Menneisyyden hahmottaminen on tärkeää, jotta voi ymmärtää mitä tuleva saattaisi olla.”

Yksi erityisen katkera ja uskonnosta vauhtia saava väännön kohde on ollut keskustelu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asemasta ja oikeuksista. Siinä, missä yhdet vetoavat käsitykseensä pyhästä heteronormatiivisuudesta, ovat tasa-arvo ja yhtäläiset oikeudet toisille pyhää tai ainakin siihen rinnastettava. Voiko yhden pyhä olla pois toiselta?

Kiellettiinkö homous vai raiskaaminen?

Yli-Räisäsen mukaan yksi Raamatun tulkintaan ja siteeraamiseen liittyvä ongelma on se, että haetaan vastauksia asioihin, joita ei tekstien kirjoitushetkellä välttämättä edes tunnettu. Tai ne tunnettiin tyystin erilaisina kuin miten me ne
ymmärrämme.

”Esimerkiksi homoseksuaalisuus ilmiönä on tietenkin ollut olemassa, mutta se miten me sen ymmärrämme on vieras Raamatulle. Siinä maailmassa, missä ne tekstit ovat syntyneet avioliitto on ollut todella tärkeä sosioekonominen liitto ja perheet ovat turvanneet oman toimeentulonsa sen kautta – eli vanhemmat ovat päättäneet lastensa avioliitoista. Kun tämä on ollut yhteiskunnan perusyksikkö, ei ole ollut edes tarvetta niin sanotuille viralliselle suhteelle ilman tavoitetta tehdä lapsia”, Yli-Räisänen toteaa.

Nykysuomalaisen käsitys avioliitosta vaikuttaisi Raamatun henkilöille vieraalta konseptilta vaikka me emme moista
huomaakaan.

”Raamatun maailmassa esimerkiksi miesten välisellä avioliitolla ei olisi ollut funktiota. Avioliitto romanttisen rakkauden kohteen kanssa ei ollut oleellista.”

Homoseksin kieltämisessä Raamatussa on Yli-Räisäsen mukaan kyse eri asiasta kuin miten se usein halutaan ymmärtää. Raamatussa ei viitata nykyaikaiseen käsitykseen tasa-arvoisesta homoseksuaalisuudesta.

”Raamatun, muinaisen Lähi-idän maailmassa sukupuolirooleilla oli merkittävä painoarvo ja mies oli hierarkiassa naisen yläpuolella. Penetroiminen oli miehisen ylivallan osoittamista: jos mies penetroi toista miestä, hän asetti tämän naisen asemaan, alemmaksi hierarkiassa. Siksi sellaiset kohdat Raamatussa, jossa kielletään makaamasta toisen miehen kanssa niin kuin naisen kanssa maataan, viittaavat ennemminkin kieltoon raiskata toinen mies, viedä mieskunnia alentamalla mies naisen asemaan. Naisten raiskaamisen kielto ei sitten ollu yhtään niin selvä”, Yli-Räisänen kertoo.

Kiellettyjen asioiden listan laatiminenkin näyttää valikoivalta tavalla, joka ei ole selitettävissä aukottomasti. Samalla kun homouden kauhistusta perustellaan Raamatulla, ei katkarapuja syöville tai sekoitekankaisiin vaatteisiin pukeutuville vaadita kivitystuomiota. Eikä useinkaan esitetä, että jonkun tulisi ottaa menehtyneen veljensä vaimo omakseen. Harvat kristityt yleensäkään puhuvat sen puolesta, että miehellä saisi olla monta vaimoa.

Yli-Räisänen huomauttaa, että Uudessa testamentissa Paavali kumosi joitain Vanhassa testamentissa esitettyjä kieltoja, mutta on siellä myös paljon kieltoja, joita hän ei kumonnut ja jotka kuitenkin koetaan nykyään sallituiksi kristityssä maailmassa.

Tulkinnat muuttuvat maailman muuttuessa

Eksegetiikka on teologian osa-alue, joka tutkii ja tulkitsee uskontojen pyhiä kirjoituksia kriittisesti. Jotkut paheksuvat tätä, mutta on hyvä pitää mielessä, että tulkintoja noista teksteistä on tehty ihan ensimetreistä lähtien ja löydettyjä ajatuksia on sovitettu kulloisiinkiin tapoihin hahmottaa maailma.

Väitöskirjatutkija Moona Kinnunen on tarkastellut Jeesuksen hahmoa queer-tutkimuksen kautta.
Queer-tutkimuksessa tarkastellaan muun muassa sukupuolittuneita rooleja yhteiskunnassa ja haastetaan heteronormatiivinen tapa hahmottaa maailmaa. Vaikka queer-teoria on merkittävästi Raamatun tekstejä nuorempi ajatus, voi teoria auttaa meitä ymmärtämään sen hahmoja ja sitä, mitä merkityksiä heidän teoillaan on. Me olemme kuitenkin aikamme tuotteita ja joka tapauksessa tulkitsemme lukemaamme omassa ajassamme ja omista lähtökohdistamme.

”Näissä teksteissä esiintyvä Jeesus on todella queer. Hän ei ollut joko/tai, vaan sekä/että niin monissa asioissa. Jeesus oli sekä ihminen että jumala ja niin outo sekä queer, että siinä on esikuva kaikille.”

Jeesuksen sukupuoli-identiteetin määritteleminen ei kuitenkaan ole Kinnusen mukaan mielekästä, sillä kenelläkään ulkopuolisella ei pitäisi sellaista valtaa toisten yli olla.

”Queer-tutkimus on valtavan mielenkiintoinen työkalu tutkia Raamattua, sillä sen avulla voidaan tutkia täysin uusia kysymyksiä vanhoista teksteistä. Onnistuessaan se synnyttää enemmän uusia kysymyksiä kuin antaa vastauksia ja eroaa
näin myös perinteisemmästä tutkimuksesta. Mitä enemmän Jeesuksen sukupuoli tai sukupuolettomuus herättää
kysymyksiä, sitä paremmin olen työni tehnyt”, Kinnunen jatkaa.

Vastaansanomatonta on kuitenkin se, että Jeesus rikkoi toiminnallaan ajalleen tyypillisiä miehen malleja ja tätä käytöstä on perusteltua tarkastella niillä työkaluilla, joilla tarkastelemme myös aikalaisiamme.

Queer viittaa siis kaikenlaiseen binääriyden ulkopuolella olevaan, eikä se automaattisesti viittaa seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin. Kinnunen huomauttaa, että mikäli yleensäkään miettii Jeesuksen perimmäistä erikoisuutta, niin sukupuoli tai sen ilmentymät ovat häviävän pieni tekijä kokonaisuuteen suhteutettuna. Silti ajatus queer-teologiasta herättää tunteikasta vastustusta. Eräs teologian tohtori kuvasi kirjoituksessaan Kinnusen ajatuksia ”omien seksuaaliradikaalien ahdistusten, patologioiden, toiveiden, halujen ja ideologioiden epähistorialliseksi” lukemiseksi Raamattuun.

”Khalkedonin kirkolliskokouksessa vuonna 451 vahvistettiin, että Jeesus oli sataprosenttisesti ihminen ja sataprosenttisesti jumala. Se jos mikä on queer. Ei tämä ole mikään meidän
keksintö, vaan dogmi, josta on mustaa valkoisella”, Kinnunen kuittaa.

Yli-Räisänen huomauttaa, että queer-luenta mahdollistaa dikotomioista yli pääsemisen. Dikotomialla tarkoitetaan ajatusta, jossa kahdesta vaihtoehdosta vain toinen voi olla oikea
ja sulkee itsessään toisen vaihtoehdon pois. Dikotominen tapa tarkastella maailmaa tekee esimerkiksi sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuuden hahmottamisesta mahdotonta.

”Queer-katseessa dikotomia menee pois, yksi valinta ei sulje toista pois. Jos tekstistä löytyy yksi piirre Jeesukselle, niin se ei sulje toista piirrettä pois. Nykyisyydessä on kategorioita, joita ei
aiemmin ole ollut ja historiallinen Jeesus ei oikein mene mihinkään niistä kategorioista täysin, mutta voi mennä hieman niihin kaikkiin”, Yli-Räisänen selittää.

”Queer-ajatuksen mukaan muun muassa sukupuolen ei tarvitse olla pysyvä tila ja se voi vaihtua. Ja Jeesus totisesti ylittää tekstissä mahdottomanakin pidettäviä rajoja, kuten elämän ja kuoleman rajoja. Se on aika queeriä.”

Kinnunen puolestaan muistuttaa, että kertomusten mukaan Jeesus myös ilmestyi eri näköisenä eri ihmisille.

”Esimerkiksi varhaiskristillisessä Johanneksen teoissa kaksi opetuslasta näkee hänet samaan aikaan kumpikin eri ikäisenä. Jeesuksen hahmo on muuttuva, se elää ja se voi olla samaan aikaan käydä läpi eri elämän vaiheita. Kuoleman jälkeen ja kuolleista noustuaan hän on taas jotain muuta. Hänen hahmossaan on queerin soljuvat ja fluidit ominaisuudet ja tapahtuu
transformaatio.”

Epävarmuus vai varmuus?

Ollakseen niinkin monitulkintainen lähde, Raamatusta johdetaan yllättävän yksiselittisiä ohjeita ja sääntöjä. Samalla, kun monet taittavat peistä siitä, mikä on juuri se oikea tapa ymmärtää Raamatun sanoja, Kinnusen ja Yli-Räisäsen mielestä olennaisempaa on pitää mielessä sanoma rakkaudesta ja hyväksynnästä.

Hyvä olisi myös muistaa, että Jeesus oli radikaali aktivisti, joka rikkoi rajoja ja haastoi vanhoja käsityksiä. Vallan kritiikki on kuitenkin vähitellen muuttunut vallan välineeksi. Voikin kysyä, tekisikö Jeesuksen radikaalille haastajuudelle enemmän kunniaa seurata sitä kapinallista henkeä kuin tarrautua loputtomasti yksityiskohtiin.

”Monet luulevat ja uskovat tietävänsä, mitä niissä teksteissä tarkoitetaan, mutta ei se niin toimi. Jos siellä on vaikka kokoelma sääntöjä, emme me tiedä, miten niihin on oikeasti suhtauduttu ja miten niitä on noudatettu. Siellä on niin paljon kysymysmerkkejä”, Kinnunen toteaa.

Vaikka epävarmuus on epämukavaa, on meidän Yli-Räisäsen mukaan vaan pakko hyväksyä, että lopulta kaikki on tulkintaa. ”Tähän liittyvän totuuden äärelle emme pääse ennen kuin joku keksii aikakoneen.”