Pyhä nousee merkityksessään arkisen todellisuuden ulko- ja yläpuolelle. Se on jotain meitä itseämme suurempaa. Se, mikä koetaan pyhäksi kuitenkin vaihtelee. 

”Pyhän kokemista on kovin monenlaista”, Anne Pessi aloittaa. ”On uskonnollista pyhää ja vähemmän tai ei ollenkaan uskonnollista pyhää.”

Pessi on Helsingin yliopiston kirkkososiologian professori ja hänen mukaansa näissä kaikissa pyhän kokemuksissa korostuu subjektiivinen kokemus. Pessin mukaan jokaisella meistä myös on jotain, joka koetaan pyhäksi. 

Käsitteenä pyhä on uskontoon liittyvä ja viittaa alkujaan jumalaiseen ilmiöön tai ilmestykseen. Vaikka suomalainen yhteiskunta on maallistunut, eikä uskonto enää määrää niin keskeisesti yhteiskunnan suuntaviivoja, ei tarve pyhän kokemukselle ole kadonnut minnekään.

”Kulttuurista riippumatta ihmislajilla on taipumus tähyillä rajan taakse, ajatella joidenkin asioiden olevan ylempänä, erityisen arvokkaita.”

Pessi oli mukana kirjoittamassa vuonna 2018 ilmestynyttä Pyhyyden ytimessä -raporttia. Raportissa kerrotaan, että suomalaiset kokevat pyhäksi muun muassa läheiset ihmiset, rakkauden, rauhan ja luonnon. Näiden varaan monet myös rakentavat omaa maailmankuvaansa.

Yksi keskeinen rakennuspalikka nykyaikaisen kuluttajakansalaisen elämässä liittyy kuitenkin kulutuspäätöksiin. Niillä rakennetaan identiteettiä ja haetaan erityisiä kokemuksia sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Vaikka ajatus saattaa tuntua hieman radikaalilta, niin brändiuskollisuus voi määrittää ihmistä jopa samalla tavalla kuin mitä asema seurakunnassa on aikaisemmin tehnyt. 

”Käsitys itsestämme ja käsityksemme toisista on aina arvojen, toiveiden ja pyhyyskäsitystenkin värittämää. Voisi sanoa, että jokaisella on käsitys itsestään, ja haluamme tietoisesti – varmasti myös tiedostamatta – pitää yllä tietynlaisia mielikuvia itsestämme.”

Yksi ylitse muiden

Jos kulutuspäätöksillä haetaan merkityksellisyyttä, niin yksi kulutustuote ylitse muiden on auto. Auto on monelle tarpeellinen liikenneväline, mutta sen hankkimiseen ja puunaamiseen uhrataan usein rahaa ja aikaa tavalla, joka ei ole selitettävissä ainoastaan tarpeella liikkua. Autoista ja autoilusta myös puhutaan tavalla, joka muistuttaa puhetta pyhästä: ajokokemusta kuvaillaan meditatiiviseksi ja auton kerrotaan olevan henkilökohtaisen hiljentymisen ja ajattelun tila, jopa retriitti.

”Mielikuvat ovat valtavan suuri osa autoteollisuutta. Millä merkillä haluan ajaa ja miksi? Tunteet ohjaavat paljon enemmän valintojamme kuin tiedostammekaan, eikä kukaan meistä ei tee pelkästään järkivalintoja. Auto on erityisen tiivistynyt kohde tällaisille ajatuksille: suurissa kaupungeissa faktisesti monelle turha, erityisen kallis, erityisen haastavasti kokonaisuudessaan kierrätetettävä, energiasyöppö, ja lisäksi vielä vahvan markkinoinnin ja ylipäätään kapitalisimin suoranainen ilmentymä.”

Se, että autoon kohdistuu jopa uskonnolliseksi kuvailtavia tunteita ei ole tietenkään pelkästään sattumaa. Uskonnon tavoin mainonta pyörii mielikuvilla, kokemuksilla ja uskomuksilla, joita ei voi palauttaa tarkasti paikkansa pitävään totuuteen. Myös viittaukset uskontoon mainoksissa ovat lukuisia: siinä, missä Raamatun mukaan tähti johdatti viisaat tietäjät Jeesus-lapsen luokse, johdattelee mersun keulassa komeileva johtotähti kuskin kohti jotain suurempaa ja parempaa minää.

Autojen erityisasemasta viestii myös voimakkaat reaktiot liikennehankkeisiin, joissa ei rakenneta infrastruktuuria pelkästään autoille. Panostukset joukkoliikenteeseen ja pyöräväyliin voidaan kokea jo itsessään autoilun haittaamisena. Autotiellä istuvat aktivistit puolestaan saavat niskaansa tappouhkauksia tavalla, joka voi selittyä sillä, että uhkailijat kokevat pyhäänsä häväistyn. 

Pessin mukaan nämä reaktiot resonoivat tutkimustulosten kanssa.

”Mitä tunteikkaammasta ja oikeaksi, suorastaan pyhäksi, koetusta asiasta on kyse, sitä helpommin jokainen meistä sortuu ylilyönteihin.”

Ristiriitaa kerrakseen

Pessin ja kollegoidensa tutkimuksessa luonto nousi yhdeksi merkittävimmistä suomalaisten pyhänä pitämistä asioista. Tätä on hieman vaikea yhdistää ajatukseen autosta pyhänä. Autoilu kuitenkin väistämättä tuhoaa luontoa päästöillä ja autoilun tarvitseman infrastruktuurin alta joudutaan jatkuvasti raivaamaan luontoa. Tämän ristiriidan korjaamista vaikeuttaa myös se, että yhteiskuntaa on rakennettu määrätietoisesti autoilu edellä. Työt, harrastukset ja yleensä elämä on usein järjestetty niin, että autoton ei niistä ilman huomattavaa lisävaivaa selviä.

Tarve ympäristönsuojelulle ja päästöjen leikkaamiselle on kuitenkin suuri, ja yksi tehokas keino tähän olisi vähentää autoilua. Tämä ei ole osoittautunut helpoksi tehtäväksi.

”Jos jokin on meille tärkeää ja pidettyä, niin kyllä mielipiteen muuttaminen on hyvin vaikeaa. Se saattaa onnistua, jos meille paljastuu, että asia loukkaa jotain muuta arvoamme.”

Ehkä vielä jonain päivänä luonnon pyhyys voittaa auton.