Väkivallattomuuteen sitoutunut ympäristöliike Elokapina järjesti tänään mielenosoituksen, jonka osallistujat istuivat rauhallisesti paikoillaan. Poliisi vastasi kaasuttamalla mielenosoittajia.
Poliisi vastasi tänään ympäristöliike Elokapinan väkivallattomaan toimintaan väkivallalla. Liike järjesti Hätäjarrutus-tapahtuman, jonka osana Helsingin Unioninkadun liikenne pysäytettiin kolmeksi tunniksi. Tämän jälkeen liikenne pysäytettiin myös Kaisaniemenkadulla.
Liikenteen istuen katkaisseet mielenosoittajat käyttäytyivät rauhallisesti ja vaativat Suomen hallitukselta konkreettisia ilmastotoimia. He eivät poistuneen paikalta poliisin näin käskettyä, jolloin poliisi oli aloittanut kaasun suihkuttamisen mielenosoittajien kasvoilla.
Yksi poliiseista oli todennut mielenosoittajille ennen kaasuttamista, että ”Tästä saat!”.
Elokapina on väkivallattomuuteen sitoutunut ympäristöliike, joka on muun muassa järjestänyt nälkälakon eduskuntatalon edessä. Liike on myös turvautunut kansalaistottelemattomuuteen. Liikkeen tavoitteena tuottaa painetta poliitikkoja kohtaan, jotta nämä reagoisivat ilmastokatastrofiin sen tarvitsemalla vakavuudella.
Tältä näyttää, kun poliisi turvautuu väkivaltaan. Poliisi olisi halutessaan voinut nostaa rauhallisesti käyttäytyvät mielenosoittajat maijan kyytiin ja kuljettaa asemalle. Tällä kertaa poliisi kuitenkin päätti turvautua tarpeettomasti väkivaltaan ennen kiinniottoa. Poliisille ei ole annettu oikeutta käyttää väkivaltaa, josta se voisi kostaa sille harmistusta tuottaneille kansalaisille. KUVA: Elokapina
Poliisi käyttää valtion rajojen sisällä valtion väkivaltamonopolia. Tämän väkivallan käytön oikeutuksen mukana kulkee vahva vastuu siitä, että väkivaltaan ei turvauduta koskaan muulloin kuin äärimmäisen tarpeen edessä. Mikäli poliisi käyttää väkivaltaa tarpeettomasti, niin siihen tulisi suhtautua ehdottomasti vakavammin kuin satunnaisen kansalaisen väkivallan tekoon – valta tuo vastuuta.
Poliisille on myös toistuvasti hankittu erilaisia ”ei-tappavia” voimankäyttövälineitä ampuma-aseiden ja pamppujen rinnalle. Sähkölapauttimia, projektiileja paineilmalla ampuvia kiväärejä, panssariautoja ja mellakkavarusteita hankittaessa kansalaisille on toistuvasti vakuutettu, että näimä uudet välineet eivät madalla väkivaltaan turvautumisen kynnystä.
Jos poliisi käyttää kyynel- tai pippurikaasua keskellä päivää täysin rauhallisesti käyttäytyviä kansalaisia kohtaan, jotka toteutavat perustuslain heille suomaa oikeutta osoittaa mieltään, olemme ylittäneet hyväksytyn rajan erittäin reippaasti.
Miltä näyttäisi tositelevisio, joka kuvaisi poliiseja, jotka rikkovat sääntöjä, kolhivat epäiltyjä tarpeetoman kovasti tai pyörittävät huumekauppaa? Se näyttäisi varsin erilaiselta kuin se, mitä näemme televisiossa. Silti nuo poliisin toimintaan liittyvät ongelmatkin ovat osa todellisuutta, niistä on vain mukavampi vaieta. Silti on tärkeä muistaa – ja muistuttaa – että valta tuo vastuuta. Poliisin virkavelvollisuuteen ja virkavastuuseen kuuluu, että julkisen vallan käytössä on noudatettava tarkoin lakia. Tämä on erityisen tärkeää, koska poliisilla on väkivaltamonopoli maan rajojen sisäpuolella. Poikkeuksellinen valta tuo poikkeuksellista vastuuta. Yhteiskunnan järjestystä valvovaan poliisiin kohdistunut väkivalta voidaan katsoa väkivallaksi koko yhteiskuntaa kohtaan. Samoin poliisin väkivalta ja muu asiaton käytös tulisi nähdä yhteiskunnan väkivaltana kansalaista kohtaan.
Vaikka poliisin toimintaan liittyy toistuvasti erilaisia epäkohtia ja rikkomuksia, luottavat suomalaiset edelleen poliisiin poikkeuksellisen vahvasti. Poliisi itse vaikuttaa tähän tekemällä pr-työtä ja esimerkiksi mahdollistamalla propagandististen ”tositelevisiosarjojen” tuottamisen.
”Poliisin luotettavuutta selvittäneet tutkimukset kertovat kokemusten sijaan mielikuvista. Mielikuvat rakentuvat esimerkiksi median välityksellä tai kaverin, tai kaverin kaverin kertoman perusteella. Usein vastaajilla ei ole henkilökohtaista kokemusta poliisin toiminnasta.
Oikeusministeriö on huomauttanut, että kansalaisten luottamus poliisiin näyttäisi heikkenevän, mikäli he itse ovat olleet tekemisissä poliisin kanssa esimerkiksi rikoksen uhrina. Kansalaisten luottamus poliisiin on siis enemmänkin luottamusta abstraktiin instituutioon ja ajatukseen poliisista.”
Tutkimusjohtaja Juha Kääriäinen Helsingin yliopistolta muistuttaa, että ”terve epäilys viranomaisia kohtaan on ihan kaikkien etu. Vallan käyttäjät tarvitsevat myös kriittisen katseen ja vahtikoirat.”
Kun poliisi lyö ”Poliisit vastasivat tälle miehelle että no mepä näytetään. Poliisit ottivat miehestä kiinni ja kirjaimellisesti heittivät kaaressa rappuihin siten että mies…
Nälkälakon jälkeen, osa yksi Ennen nälkälakkoa kysyin lapsiltani, muistavatko he, kuinka olen ollut joskus pitkiäkin aikoja syömättä. Kysyn, miltä se heistä tuntui. Lapset kertovat…
Taisteluraportti: Itis vihaa Jeesusta ja rakastaa Neuvostoliittoa Samalla, kun Etelä-Helsingissä kilisteltiin näyttelyn avajaisissa ja pelattiin Pokémonia, Itä-Helsingissä lähiöt liekehtivät. Suomi ensin! -ryhmä taisteli kauppakeskuksen islamisaatiota vastaan, koska…
Poliisi & rosvo Suomalaiset luottavat poliisiin, eikä luottamusta rapauta edes poliisin rötöstelyt. Luottamus kertoo virkavallan ohella myös yhteiskunnasta ja onnistuneesta pr-työstä.
