Bristolissa mielenosoittajat repivät jalustaltaan kaupungin eteen merkittävän paljon töitä tehneen Edward Colstoninpatsaan ja pyöritteli sen satamaan jossa patsas tyrkättiin satama-altaan pohjaan.

Samalla, kun tekoa kehuttiin ja pidettiin vähintäänkin perusteltuna osa yleisöstä ja kommentaattoreista kauhistui ja paheksui moista vandalismia.

Koska mikään ei koskaan tapahdu tyhjiössä – paitsi avaruusmatkailu – on tässäkin tapauksessa hyvä tiedostaa konteksti ja patsaan historia. On eittämättä totta, että kauppias Edward Colston teki 1600 ja 1700-luvuilla paljon synnyinkaupunki Bristolin eteen. Häntä kutsutaan filantroopiksi, mutta hän oli myös misantrooppi.

Colstonin yhtiö osallistui suuruusluokkaa 100 000 orjan – siis ihmisen – kuljettamiseen uudelle mantereelle. Arviolta jopa 20 000 noista ihmisistä kuoli kuljetuksen aikana hirvittävissä oloissa ja heidät heitettiin surutta laidan yli mereen. On hyvin vaikea nimetä montaakaan hirvittävämpää ja kuvottavampaa ihmisoikeusrikosta kuin se, johon Colston osallistui merkittävällä panoksella. On symbolisesti hyvin sopivaa, että Colstonin patsas päätyi myös mereen.

Koska Colstonin rikokset ihmisyyttä vastaan ovat lukuisia, hyvin dokumentoituja sekä yleisesti tunnustettuja ei patsaaseen liittyvä raivo ole mitenkään yllättävää. Bristolissa onkin jo pidemmän aikaa esitetty avauksia ja anomuksia sen puolesta, että patsas poistettaisiin paikaltaan ja siirrettäisiin johonkin soveliaampaan paikkaan.

Bristolin kaupunginvaltuusto on kieltäytynyt tekemästä tätä.

Myöskin Colstonin toimien synkkiä puolia avaavaa kylttiä on esitetty patsaan yhteyteen. Tästäkin kaupungin valtaa pitävät ovat kieltäytyneet. Vuosien ajan kaupungin poliittiselta johdolta on siis pyydetty toimia patsaaseen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi, mutta mitään ei ole tapahtunut – kunnes nyt.

Colston ei ole yksin ja monenlaisia patsaita on kritisoitu laajalti. Mistään tyhjästä tämä ilmiö ei tule ja sen taustalta löytyy moninaisia syitä. Esimerkiksi länsimaiden halukkuus muistella omien suurmiehiensä suuruutta ei ole kovinkaan hyvin mukautunut ajatukseen siitä, että näiden miesten tekemisiä tulisi muistaa laajemminkin. Aika moni muistamamme suurmies on ratsastanut sinne jalustalle valjaat veressä. Ei Mannerheimkaan asemaansa päässyt ilman, että hänen kätensä olisi tahriutuneet kymmenien tuhansien suomalaisten vereen mutta tämä on poikkeuksetta ja aktiivisesti jäänyt muistamatta Marski-patsaita tehtäessä.

Amerikan mantereilla puolestaan ihan ymmärrettävästi muistetaan Kristoffer Kolumbusta. Edellä mainittujen mantereiden löytämisen ohella Kolumbus muun muassa järjesti miehistölleen niinkin nuoria kuin 9-vuotiaita seksiorjia ja muutenkin vapautti uudelle mantereelle ennennäkemättömän murha-aallon. Se, että historian kirjoissa ja patsaissa mies esitetään lähinnä ainoastaan rohkeana löytöretkeilijänä on loukkaus kaikkia hänen tekojensa uhreja kohtaan. Ja tätä vääryyttä ei poista se, että back in the day kaikki tekivät näin ja ei se silloin ollut rikos.

Ja kun nyt joku kuitenkin sanoo, että historian virheet eivät patsaita kaatamalla korjaannu, niin palauttaisin mieliinne 1990-luvun tapahtumat itäisessä Euroopassa. Silloinhan toteutettiin melkoinen patsaiden puhdistusoperaatio ja harva näiden orjakauppiaiden patsaiden perään itkevä valitteli aikanaan kun Lenin-sedän kuvia kiikutettiin sulatettavaksi.

Uskoisin, että Itä-Euroopassa muistetaan Neuvostoliiton aika ihan hyvin ilman niitä patsaitakin. Ja esimerkiksi Budepestissa tehtiin sikäli näppärä siirto, että sulatukselta säästyneet patsaat kiikutettiin kaupungin ulkopuolelle, johon perustettiin patsaspuisto niille. Nyt turistit ja muut kiinnostuneet voivat käydä katsomassa näitä historiallisesti merkittäviä ja uudella tavalla kontekstoituja patsaita ilman että paikallisten asukkaiden tarvitsee koko ajan muistella näitä.

Kiukkuinen ihmisjoukko meni kumoamaan Berliinin muurinkin ihan omin luvin.

Colstonin patsasta on kritisoitu myös taiteen keinoin. Vuonna 2018 sen juureen ilmestyi taideinstallaatio, joka kommentoi patsasta. Orjalaivan muotoon asetetut betoniset ihmishahmot kuvastivat ruumaan sullottuja ihmisiä. Laivan ääriviioina toimiviin betonilaattoihin puolestaan oli kirjoitettu töitä, joihin liittyy nykyään ihmiskauppaa ja orjuutta. Listalta löytyivät niin kynsisalonkien työntekijät kuin hedelmien poimijat ja autopesuloiden henkilökuntakin.

Installaatio tehtiin lokakuun 18. päivänä jolloin Iso-Britanniassa vietetään orjuuden vastaista päivää. Colstonin jalkojen juureen tehty installaatio poistettiin ripeästi.

Viimeisimpänä lusikkansa tökkäsi soppaan Banksy, joka on tunnetusti kotoisin Bristolista. Banksy esittää, että Colstonin patsas nostetaan meren pohjasta ja tuodaan vanhalle paikalleen. Tämän jälkeen paikalle rakennetaan uusi patsas, jonka osana tuo vanha pronssinen Colston olisi.

Banksyn esitys olisi siitä hieno, että se vastaisi (omalla tavallaan) historian vaalimista vaativien toiveisiin ja samalla kontekstoisi historiallisesti merkittävän orjakauppiaan paremmin nykyaikaan. Samalla tämä uusi patsas muistaisi nykypäivän tärkeästä ihmisoikeuskampaailusta.