”Olemme huomanneet, että metsäaktivismi toimii ja sille on Suomessa suuri tarve”, aloittaa Suomen Greenpeacen Mari Vaara.

Vaara on toimittanut yhdessä kollegansa Juuso Janhusen kanssa Greenpeacen julkaiseman Metsäaktivistin opas -teoksen. Ilmaiseksi netistä ladattava teos avaa perusteita, joiden varaan aktivismi rakentuu, ja toimintatapoja, joilla aktivistit asioitaan ajavat. Vaikka kirja keskittyy metsäaktivismiin, löytyy siitä paljon huomioita, jotka tukevat kaikkia aktivisteja riippumatta siitä, mitä tavoitteita kukin ajaa.

”Idea tähän lähti pitkään jatkuneista keskusteluista eri taustoista tulevien aktivistien kanssa. Tavoitteena on kasvattaa metsien suojelun puolesta toimivaa Metsäliikettä kokonaisuudessaan. Käydessämme läpi sitä, millaisia tarpeita liikkeellä on, nousi erityisesti esiin tarve tiedolle, ja halusimme koota sitä yhteen paikkaan.”

Opas palvelee aktivistien lisäksi myös niitä, jotka vasta miettivät suhdettaan aktivismiin.

”Haluamme rohkaista toimimaan, vaikka ei olisi vielä kaikkea tietoa. Kerromme vaikka miten luonnonmetsän voi tunnistaa ja annamme vinkkejä vaikuttamiseen. Mukaan metsiensuojelutoimintaan voisi tulla matalalla kynnyksellä.”

Oppaan artikkeleita ovat olleet mukana kirjoittamassa lukuisat kokeneet aktivistit eri järjestöistä ja myös järjestökentän ulkopuolelta. Kirjassa jaettavat tiedot ja kokemukset ovat karttuneet vuosikymmeniä jatkuneen aktivismin myötä.

Kun isot eivät toimi

Aktivismi on arvolatautunut käsite, ja sitä on vaikea määritellä tarkasti. Kenties aktivismin voisi määritellä puoluepolitiikan ulkopuoliseksi toiminnaksi, jonka tavoitteena on saada aikaiseksi muutos yhteiskunnassa tai maailmassa. Aktivismi harvemmin edustaa hegemonista näkemystä, ja sen voisi väittää olevan useimmiten vähemmistön työkalu. Toisaalta valtaosa suomalaisista haluaa metsiä suojeltavan entistä enemmän, joten marginaalista ponnistavat metsäaktivistit ajavat enemmistön toivomia tavotteita.

Mutta onko aktivismi lopulta kovinkaan tehokas tapa toimia yhteiskunnassa, jonka suunnan määräävät poliitikot ja liike-elämä?

”Se on hyvä työkalu siksi, että se toimii. Suomen metsiä on suojeltu satojatuhansia hehtaareja aktivismin ansiosta, ja kansallispuistoja on perustettu siksi, että aktivistit ovat toimineet. Tälläkin hetkellä hakkuut ovat jäissä vaikkapa UPM:n, Metsä Groupin ja valtion luonnoltaan todella rikkaissa metsissä vain sen takia, että aktivistit ovat olleet hereillä.”

Ja vaikka demokraattisessa yhteiskunnassa isot linjat päätetään parlamentaarisesti, ei aktivismin tarkoitus ole rikkoa järjestelmää.

”Me olemme nähneet, että luontokato on edennyt Suomessa ja hiilinielut romahtaneet. Näemme, että päättäjät ja teollisuus eivät ole itse kyenneet tekemään metsätaloudesta kestävää. Siinä aktivismilla on paikka osoittaa epäkohdat, mutta tietenkin olisi toivottavaa että toiminta olisi kestävää ilman aktivistejakin.”

Hyvänä esimerkkinä siitä, että valtio tarvitsee apua tehtäviensä täyttämisessä, toimii huhtikuussa julkaistu, Koneen Säätiön rahoittaman Luonnonmetsä-työryhmän kolmas raportti Suomen valtion suojelemattomista arvometsistä. Vapaaehtoisista luontokartoittajista koostuva työryhmä on kartoittanut valtion omistamat ja luontoarvoiltaan merkittävät vielä suojelemattomat metsät ja merkinnyt ne kartalle. Valtio itse ei ole osoittanut resursseja kartoitustyölle.

Kohtelias kirje vai suora toiminta?

Metsäaktivistin opas keskittyy pääasiassa ruohonjuuritason toimintaan. Teoksessa ei käsitellä sitä työtä, mitä monet järjestöt tekevät keskustellessaan politiikan ja yritysmaailman johtajien kanssa ja toimiessaan rakenteissa.

Kuvatut toimintatavat ovat hyvin erityyppisiä: toisinaan on hyvä idea lähettää kirje kunnanvaltuutetulle ja toisinaan on perusteltua seistä metsätyökoneen edessä tai kiivetä puuhun estääkseen sen kaatamisen. Teoksessa opastetaan, kuinka tehdä mediatiedote ja kerrotaan,  kuinka hakkuiden keskeytys tapahtuu ilman vaaratilanteita. Tärkeintä on pitkäjänteinen ja monipuolinen tekeminen, jossa eri ihmisillä voi olla eri rooleja.

Kirje poliitikolle harvemmin aiheuttaa närkästystä, mutta suora toiminta ja kansalaistottelemattomuus herättävät usein ärtymystä osassa kansaa. Siksipä onkin hyvä, että oppaassa kuvaillaan myös sitä, mihin mikäkin taktiikkaa sopii, ja kuinka valita tilanteeseen ja itselle sopiva tapa toimia.

”Usein kannattaa valita kevyin mahdollinen keino. Kun on kyse metsistä, niin se, minkä alueen haluaa suojella määrää, aika pitkälle toiminnan muodon. Hakkuita on pysäytetty silloin, kun muita keinoja on jo yritetty eivätkä ne ole toimineet. Mitä aiemmin voi toimia, niin sen parempi”, Vaara linjaa.

Ja vaikka toisinaan suoraan toimintaan liittyy myös lakien rikkominen, Vaara muistuttaa, ettei kyse kuitenkaan ole rikollisuudesta sanan yleisesti ymmärretyssä merkityksessä. Sillä ei tavoitella omaa hyötyä, eikä tarkoitus edes ole, että sääntöjen koettelu jäisi huomaamatta.

”Suoralla toiminnalla metsissä tavoitellaan yhteistä hyvää, se ei ole itsekästä. Keskeistä on myös väkivallattomuus ja omilla kasvoilla toimiminen.”