”Disinformaatio on yleistä kausityön yhteydessä. Ensinnäkin työntekijöille annetaan usein palkkaan ja majoitukseen liittyen väärää tietoa venäläisissä rekrytointifirmoissa. Ensi kertaa Suomeen matkustavat marjanpoimijat eivät voi tietää tarkalleen missä, millaisissa olosuhteissa ja kuinka kauan he tulevat työskentelemään ja kuinka paljon tienaamaan.”

Vuonna 2016 julkaistu, Rolle Alhon ja Mika Helanderin Helsingin yliopistossa tekemä tutkimus nimesi ongelmia, jotka liittyvät tiiviisti muun muassa Ukrainasta ja Venäjältä saapuvien marjanpoimijoiden asemaan. Monet alan epävarmuudet siirtyvät näiden ulkomaisten työntekijöiden harteille, mutta Alhon ja Helanderin lisäksi aihetta ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. 

Vuonna 2020 alkanut koronapandemia toi tutkijoiden esittämät ongelmat myös suuren yleisön tietoisuuteen.

Ulkomaiset poimijat tulevat tänne, koska heidän kotimaissaan tulotaso on merkittävästi alhaisempi kuin Suomessa. Me suomalaiset pääsemme siis hyötymään maiden välisistä elintasokuilusta. Voisi puhua Kiina-ilmiöstä, vaikka nyt työntekijät tulevat tänne sen sijaan, että tehdas siirrettäisiin heidän kotimaahansa. Muuttunut tilanne teki suomalaisten työmarkkinoiden heikon kohdan näkyväksi.

”Viime vuoden akuutin työvoimapulan jälkeen tähän on pyritty reagoimaan”, kertoo Maaseudun työnantajaliiton toimitusjohtaja Kristel Nybondas. ”Perustettiin esimerkiksi Töitä Suomesta -rekrytointialusta, jonka tarkoitus on saattaa yhteen työntekijät ja työnantajat.”

Vaikka tuottajajärjestö MTK houkutteli ulkomaisten poimijoiden puuttuessa suomalaisia pelloille, Nybondas ymmärtää hyvin, että muutaman kuukauden mittaisen poimintakauden tarjoama työ ei ole kaikin puolin houkutelevaa. 

”Kausi on lyhyt. Kuka lähtee rakentamaan elämäänsä muutaman kuukauden perusteella? Tämä on palkkatasoa suurempi ongelma.Tuottajien on pakko palkata ulkomaisia, jos he yleensäkään haluavat saada työt tehdyksi.”

Ulkomaiset poimijat työskentelevät nykyisellä palkkatasolla suomalaisia hanakammin, joten heille riittää kysyntää. Kaikella on kuitenkin hintansa, ja ulkomaisen keikkatyövoiman käyttämisen tuoma säästö palkkakuluissa synnyttää omat riskinsä. 

Koronan myötä yksi työvoimaan liittyvä riski laukesi: Järjestelmä on rakennettu ulkomaisen kausityövoiman varaan, mutta rajojen sulkeuduttua työntekijät eivät päässeet maahan. Tämä pakotti työmarkkinat reagoimaan ongelmiin, joita oli aikaisemmin helpompi ohittaa.

SAK:laisen Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasama tuntee kausityöläisten aseman ja siihen liittyvät rakenteelliset vaikeudet hyvin. 

”Tämä ongelma on tietenkin maailmanlaajuinen, eikä suinkaan rajaudu Suomeen. Haluaisin kuitenkin suomalaisena olla ylpeä siitä, että täällä ei poljettaisi työehtoja. Se vastuu meidän on kannettava. Riskit työehtojen toteutumattomuudesta ovat suuria, koska monet ulkomaiset työntekijät eivät tunne oikeuksiaan ja vaikka tuntisivat, eivät he ole halukkaita vaatimaan niitä kaikkia. He eivät halua ottaa riskiä, ettei heitä kutsuttaisi tänne seuraavana vuonna, koska ero tulotasossa Suomen ja vaikka Ukrainan välillä on niin valtava.”

Vasama myös muistuttaa, ettei työn perässä liikkuminen ole mikään uusi ilmiö. Samoin Suomesta on aikaisemmin lähdetty työn perässä muualle, eikä ilmiötä vastaan kannata taistella.

”Ulkomaisen työvoiman käyttäminen pitää marja- ja vihannesalan yritykset kannattavina tarjoamalla työvoimaa tilanteessa, jossa kotimainen työvoima ei ole kiinnostunut fyysisesti raskaasta, monotonisesta ja pienipalkkaisesta työstä. Ulkomaisiin, veronsa maksavaan mutta silti hyvinvointivaltion turvaverkkojen ulkopuolelle jääviin matalapalkkatyöläisiin turvautuminen voidaan nähdä hyvinvointivaltion globaalina kilpailustrategiana.” 

Kesällä 2020 marjapelloilla nähtiin siis poikkeuksellisen paljon suomalaisia ulkomaisten poimijoiden jäätyä kotimaihinsa rajojen sulkeuduttua. Pian mediaan tihkui kertomuksia hirvittävistä majoitusolosuhteista ja epäselvyyksistä palkoista. Alan maine sai kolauksen. Tuottajia edustava Nybondas kertoo, että ala on joutunut puimaan tapahtunutta perusteellisesti.

”Mielestäni on hyvä, että keskustelua on käyty ja asiaa on käsitelty. Juurisyiden selvittäminen on tärkeää, kuten sen ymmärtäminen miksi on päässyt tapahtumaan työehtojen polkemista ja työehtojen noudattamatta jättämistä. Meidän arviomme on se, että tietoa on liian vähän sekä työnantaja- että työntekijäpuolella.”

Nybondas myös kertoo, että maaseutusektorilla työnantaja- ja yrittäjärooli ovat melko uusia tuttavuuksia. Yrittäjyys on tullut osaksi maanviljelijöiden elämää käytännössä vasta EU:n myötä ja roolia haetaan edelleen. Teollisuusliiton Vasama jakaa tämän arvion ja huomauttaa, että on eri asia puhua suuresta henkilöstöosaston omaavasta yhtiöstä tai viljelijästä, joka hoitaa palkkaukseen liittyvät asiat varsinaisen maataloustyön ohessa. 

Tätä tiedon puutetta vastaan Teollisuusliitto tuotti yhdessä muun muassa Maaseudun työnantajaliiton kanssa Maatalouden kausityöntekijän työehdot -oppaan.

”Voi tietenkin kysyä, onko naiivia kuvitella ainoastaan tiedon puutteen olevan ongelma. Pelkkä tieto ei vielä korjaa ongelmia, mutta se on askel oikeaan suuntaan”, Vasama jatkaa.

”Marjanpoimijat toisinaan olettavat, että työnantajan tulee huolehtia heidän vakuutuksistaan, kun taas viljelijät olettavat, että poimijoilla on omat vakuutuksensa. Tämän kaltainen molemminpuolinen tietämättömyys vakuutuksista lisää työntekijöiden haavoittuvuutta.”

Teollisuusliiton ja Maaseudun työnantajaliiton päätös tuottaa opas erityisesti ulkomaisille kausityöntekijöille on kiinnostava, sillä liittojen toiminnan lähtökohtana on omien jäsenten etujen ajaminen ja turvaaminen. Lyhytaikaisesti maassa oleskelevista kausityöntekijöistä kuitenkin vain erittäin harvat ovat suomalaisen ammattiliiton jäseniä. Ja äkkiseltään voisi ajatella, että oikeuksistaan tarkat työntekijät eivät olisi tuottajienkaan etu. Oikeasti on kuitenkin hyödyllistä, että kaikki tuntevat pelisäännöt ja että kaikki myös pelaavat niiden mukaan.

”Kenttä haluaa asiat kuntoon, koska sehän vääristää kilpailua, jos jotkut tuottavat halvemmalla”, työnantajien edustaja Nybondas sanoo.

Päätös julkaista opas muun muassa venäjäksi ja ukrainaksi oli myös perusteltu. Teollisuusliiton Vasaman mukaan monet poimijoista eivät osaa esimerkiksi englantia ja erot työmarkkinoiden ja -kulttuurin välillä ovat niin suuria, että toisinaan yhteisymmärryksen saavuttaminen vaatii työtä, vaikka olisi yhteinen kielikin.

”Itse puhun venäjää, ja silti väärinkäsityksiä tulee, kun koko yhteiskunnan toiminta, työmarkkinat ja ihmisten mentaliteetti ovat vieraita. Tämä koskee niin pikkuongelmia kuin isoja kysymyksiäkin. Tänne tulevat ihmiset eivät tunne meidän työmarkkinoitamme ja he tulevat usein maista, joissa ay-liikkeeseen kuuluminen ei ole välttämättä ollenkaan yleistä. Heillä ei ole edustajaa Suomessa. On ongelma, että kausityöläisten ääni ei kuulu tässä yhteiskunnassa. Sen äänen minä haluaisin kaivella kuuluviin.”

Vaikka Teollisuusliiton Riikka Vasama ja Maaseudun työnantajien Kristel Nybondas ovat samoilla linjoilla siitä, että myös ulkomaalaisten kausityöntekijöiden oikeuksien toteutuminen on tärkeää, ovat heidän arvionsa työntekijäiden kohtaamista ongelmista hieman erilaiset. Nybondas uskoo, että 80-prosenttisesti järjestäytyneellä työnantajapuolella ”sosiaalinen kontrolli on toiminut viimeiset vuosikymmenet”. Hän myös huomauttaa, että pellolla työskentelevillä on suojanaan työsopimukset. 

”Minun mielestä ongelma on nimenomaan metsämarjapuolella. He ovat oikeasti yksinyrittäjiä, jotka poimivat ja myyvät marjoja jokamiehenoikeudella.”

Vasama puolestaan pohtii, onko ongelmissa yleensäkään kyse yksittäistapauksista vai sittenkin laajemmasta ilmiöstä. Tutkimusta aiheesta ei ole juurikaan tehty ja häneen otetaan yhteyttä ”vain silloin, kun on ongelmia”. Vasaman mukaan aluehallintovirastojen tekemien tarkastusten yhteydessä ongelmia on kuitenkin tullut ilmi toistuvasti.   

”Kausityöläisten täytyy turvautua omiin ponnisteluihin selvittäessään työhön liittyviä tietoja. Heillä täytyy selviytyäkseen olla ’pelisilmää’ ja heidän täytyy kyetä ennakoimaan vaihtelevat olosuhteet joiden kanssa joutuvat kasvokkain.”

Kysymyksessä kausityöläisten asemassa on kyse myös siitä, tuotetaanko marjoja Suomessa ollenkaan. Mikä ratkaisuksi, jos tuottajien ei yksinkertaisesti ole mahdollista maksaa marjojen poiminnasta palkkaa, joka olisi kipailukykyistä suomalaisilla työmarkkinoilla?

”On ongelma, jos tuottajalla jää viivan alle liian vähän. Mutta työntekijäjärjestön edustajana olen sitä mieltä, ettei sitä katetta voi työntekijöiden selkänahastakaan ottaa. Jos tuotanto ei onnistu muuten, sitten pitää tehdä rakenteellisia muutoksia”, Vasama toteaa.

Julkisella sektorilla rakenteelliset muutokset tarkoittavat tavallisesti leikkauksia, mutta maanviljelyn yhteydessä puhutaan usein tuotantotuista.

Ongelmista huolimatta Kristel Nybondas näkee vallitsevan tilanteen myös mahdollisuutena.

”Monet asiat ovat nyt tulleet näkyväksi ja niihin pitää puuttua. Yrittäjäkenttä haluaa reiluja pelisääntöjä.”

Tekstin joukossa olevat tekstilainaukset ovat vapaasti käännettyjä otteita tutkijoiden Rolle Alhon ja Mika Helanderin Nordic Journal of Migration Research -tiedejulkaisussa ilmestyneestä Foreign seasonal farm workers’ strategies at the margins of the Finnish welfare state -artikkelista. Artikkeli on ladattavissa Helsingin yliopisto digitaalisesta HELDA-arkistosta.

Lue myös tutkija Mika Helanderin haastattelu täältä