”Luulen, että oli erittäin hyvä juttu, että suomalaiset menivät marjapelloille. Heräisi keskustelua”, toteaa yliopistolehtori, tutkija Mika Helander Åbo Akademista.

Helander viittaa kesän 2020 tilanteeseen, jossa koronapandemian suljettua rajat ulkomaiset marjanpoimijat eivät päässeet Suomeen ja suomalaisille pelloille. Marjanpoimijoiden työhön on liittynyt paljon epäselvyyksiä, joihin Helander on perehtynyt.

”Aihetta ei ole tutkittu akateemisesti kovinkaan paljoa. On tehty akateemiseen tutkimukseen kallistuvia selvityksiä, mutta laajempia, meidän tutkimuksen kaltaisia työehtoihin ja sosiaaliturvaan liittyviä tutkimuksia ei ole tehty.”

Helanderin yhdessä tutkija Rolle Alhon kanssa tekemä Foreign seasonal farm workers’ strategies at the margins of the Finnish welfare state -artikkeli ilmestyi vuonna 2016.

”Keskustelua marjanpoimijoiden asemasta kyllä varmasti käytäisiin ilman koronaakin, mutta se olisi marginaalisempaa. Se ei olisi päässyt valtavirtaan. Onhan aiheesta puhuttu esimerkiksi paikallismedioissa, mutta nyt kiinnitetään huomiota työehtoihin, ei pelkästään työvoiman saatavuuteen.”

Helander muistuttaa, että ilmiönä työn perässä liikkuminen ja matalamman tulotason maista saapuvien halukkuus tarttua töihin, jotka eivät paikallisia houkuttele ei ole mitenkään uusi. Tilanne Suomessa on kuitenkin muuttunut melko hiljattain ja koko ilmiö on kasvanut lähes huomaamatta isoksi meilläkin.

”Poimijat ovat hajallaan pitkin maaseutua, kaukana katseilta. Tutkimuksessa käytetään termiä Shadow populations, joka viittaa siihen, että he eivät kuulu väestöön ja heistä on tietoa yleensäkin hyvin vähän. On kyllä olemassa tieto työvoiman tarpeesta ja työlupien määrästä, mutta he eivät ole kuntien tai Kelan rekistereissä. He ovat sosiaaliturvan ulkopuolella.”

Näiden lähes näkymättömien ja kuvainnollisesti varjoihin helposti katoavien työntekijöiden ääni ei kuulu kovinkaan selkeästi. Helanderin mielestä he kuitenkin kuuluvat perustellusti ammattiyhdistysliikkeen vastuun piiriin. Muodollisesti nämä liittoihin pääosin kuulumattomat eivät ole ammattiyhdistysliikkeen vastuulla, mutta ”inhimillisesti ja humaanisti tietenkin ovat sitä”.

”Onhan tällä myös yleinen työmarkkinaefekti. Sillä on laaja vaikutus, jos jollain markkinasegmentillä meno pääsee villiksi länneksi – tai idäksi.”

Villi meno rapauttaisi moraalia ja johtaisi helposti työehtojen polkemiseen laajemminkin. Helppo tilanne ei kuitenkaan ole. Helander kertoo, kuinka kenttätutkimusta tehdessä, poimijoita haastatellessa hän on törmännyt siihen, että ammattiyhdistysliikkeen edustajia ei aina edes päästetä tiloille puhumaan työntekijöille. Poimijoiden keikat ovat usein myös niin lyhyitä, ettei kukaan ehdi senkään takia ottaa heihin yhteyttä.

Helander myös toteaa, että nämä ongelmat eivät rajaudu ainoastaan marjanpoimijoiden asemaan.

Huhtikuussa 2021 Helander kävi kommentoimassa ulkomaisten marjanpoimijoiden asemaan liittyen eduskunnan Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnalle. Valiokunta käsitteli hallituksen esitystä lain muuttamisesta, joka liittyi ”kolmansista maista” saapuvien työntekijöiden oikeuksiin. Tavoitteena on muun muassa helpottaa työntekijän mahdollisuuksia vaihtaa työnantajalta toiselle.

Valiokunnan mietinnössä esitetään myös sanktioita sellaisille työnantajille, jotka ovat laiminlyöneet kausityöntekijöiden oikeuksia. Viranomaiset voisivat kolmen kuukauden ajan olla myöntämättä työlupia uusille työntekijöille ja näin estää laiminlyönteihin syyllistynyttä viljelijää saamasta työntekijöitä.

”Minun ehdotus oli, että tämä pidättäytyminen lupien myöntämisestä koskisi seuraavaa satokautta. Valiokunnan nyt esittämä muutos tarkoittaisi sitä, että tällä ei olisi mitään vaikutusta seuraavaan satokauteen. Tässä asiassa eduskunta ei asettunut heikomman osapuolen asemaan.”

Hallituksessa ollessaan Perussuomalaiset puolestaan esittivät tapahtuvista rikkomuksista sakkorangaistuksia ulkomaisille työntekijöille. Helanderin mukaan ajatus oli mieletön.

”Eihän näillä työntekijöillä ole mahdollisuuksia vaikuttaa prosessiin.”

Helander myös muistuttaa, että Suomessa enintään kuusi kuukautta työskentelevien ulkomaisten palkkaa verotetaan 35 prosentin lähdeverolla 510 euroa ylittävältä summalta. He siis maksavat palkkatasoon nähden poikkeuksellisen korkeita veroja, eivätkä saa vastineeksi esimerkiksi sosiaaliturvaa tai kuntien palveluja. 

”Saisivat nyt edes valtiovallan suojelun kiitokseksi”, Helander toteaa.

Osa Helanderin ja Alhon tutkimustansa varten haastattelemista marjanviljelijöistä totesi suoraan ja kiertelemättä, että ulkomailta tulevaan halpaa tuontimarjaa vastaan kilpaileminen ei mahdollista korkeampaa palkkatasoa. 

”Bisnes perustuu siihen, että työntekijöitä tulee halvemman hintatason maista.”

Helander voi ymmärtää nykykäytännön kun sitä tarkastellaan markkinakysymyksenä: viljelijät hyötyvät edullisesta työvoimasta ja työntekijät hyötyvät kotimaitaan korkeammasta palkkatasosta. 

”Mutta miksi valtio ei ota tiukempaa kantaa tähän? Eikö tästä voisi ajatella, että maassa maan tavalla – ja maan palkkatasolla?”

Yksi tapa korjata vääristymä olisi myöntää sosiaaliturva poimijoille. Helanderin mukaan se olisi myös epäsuora tuki viljelijöille.

”Tämä tietenkin tarkoittaisi rahan menoa. Eli katsooko valtio tilannetta hieman sormien välistä ja säästää samalla? Tätä minun on vaikea ymmärtää ja se on ristiriidassa sen kanssa, mitä Suoman kaltaisen valtion tehtäviin kuuluu.”

Vaikka ongelmia riittää, voi niihin myös puuttua. Mika Helander listaa viisi tärkeintä ehdotusta korjattavaksi.

”Ensinnäkin kausityöntekijöille pitäisi saada väliaikainen sosiaaliturva täällä työskennellessään.”

Toisekseen Helander vaatii selkeästi kovempia sanktioita niille yrittäjille, jotka syyllistyvät väärinkäytöksiin. 

”Jos olisi olemassa aito riski siitä, ettei seuraavalla satokaudella saa ulkomaista työvoimaa, tasottuisi työnantajan ja työntekijän välinen asymmetrinen asetelma.”

Kolmanneksi Helander kuuluttaa parempaa tiedotusta oikeuksista työntekijöille. Tähän ongelmaan muun muassa Teollisuusliiton ja Maaseudun työntatajaliiton tuottama Maatalouden kausityöntekijän työehdot -opas pyrkii vastaamaan. Aika näyttää, kuinka hyvin oppaan tiedon välittyvät työntekijöille ja mitä vaikutusta sillä käytännössä on.

Neljäntenä Helander vaatii sekä aluehallintovirastoja ja liittojen lisäävän aiheen parissa työskentelevien määrää ja jalkautumista kentälle ja vastuun ottamista.

Viidentenä ja viimeisenä korjausta vaativana kohtana Helander esittää työnvälityskäytäntöjen perkaamista. Usein poimijoita viljelijöille välittävät firmat eivät toimi Suomessa ja poimijoilla voi olla hyvin heikko käsitys omista oikeuksista ja siitä, mikä heitä lopulta perillä odottaa.

”Marjanpoimijoita välittävien on periaatteessa laitonta ottaa poimijoilta maksua, mutta selkeitä väärinkäsityksiä ja -käytöksiä näkyy ja tapahtuu.”

Tähän viimeiseen ongelmaan on pyritty puuttumaan perustamalla Töitä Suomesta -nettisivu. Muun muassa tuottajajärjestö MTK:n organisoima palvelu pyrkii saattamaan yhteen ulkomaiset työntekijät ja suomalaiset työnantajat. Tämänkin toimivuus ja vaikutus jää nähtäväksi. 

Lue myös samaa aihetta käsittelevä Maaseudun työnantajaliiton toimitusjohtaja Kristel Nybondasin sekä SAK:laisen Teollisuusliiton sopimusasiantuntija Riikka Vasaman haastattelu täällä.