Jos vastuullisuutta ei ole tarjolla, niin mitä tehdä?

Kengät ovat kulutushyödykkeitä ja niitä me kaikki tarvitsemme. Kuten niin moneen muuhunkin asiaan, myös kenkien valmistamiseen liittyy ongelmia. Eettisen kaupan puolesta -yhdistys (Eetti) on jälleen tutkinut lenkkari- ja tennarifirmojen toimintaa, ja jälleen kaikki tutkitut firmat floppasivat pahasti. Tulokset ovat luettavissa tuoreesta Ränkkää brändi -selvityksestä.

Tutkittujen yhtiöiden sijoittuminen asteikolla on surullista katsottavaa. Parhaatkin suoriutuivat huonosti. KUVA: Eetti ry.

Vaikka erilaiset lupaukset vastuullisuudesta, eettisyydestä ja maailman parantamisesta ovat vakiinnuttaneet paikkansa osana yritysten viestintää, sijoittuivat kaikki Eetin vertailuun mukaan otetuista 15 brändistä viisiportaisen asteikon kahteen heikoimpaan kategoriaan.

Eetin tutkimus perustuu hollantilaisen Rank a Brand -järjestön kehittämään kriteeristöön. Tutkimuksessa haetaan vastauksia standartoituihin kysymyksiin yritysten nettisivuilla ja muuten avoimesti jakaman tiedon perusteella. Arvioinnin lähtökohtana onkin se, että olennaisen tiedon pitäisi olla helposti saatavilla kaikille kuluttajille. Mikäli yrityksellä on kysymykseen selkeä vastaus voi yritys saada pisteen. Pisteettä puolestaan jää, mikäli vastausta ei löydy tai sen perusteella toiminnassa on ongelmia.

Fashion Checker -sivustolla Adidas saa täydet pisteet läpinäkyvyydestä, eli se julkaisee tehdaslistansa. Läpinäkyvyys itsessään ei vielä takaa elämiseen riittäviä palkkoja, vaikka onkin ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Toistaiseksi Adidakselta kuitenkin puuttuu sitoutuminen elämiseen riittävien palkkojen maksamiseen ja toimintasuunnitelma tämän saavuttamiseksi. Lisää elämiseen riittävistä palkoista täällä.

Elämiseen riittävän palkan maksaminen on vuodesta toiseen osoittautunut mahdottomaksi. Varsinkin tämä ongelma koskee naisvaltaista tekstiili- ja jalkineteollisuutta. Eetin rankattavaksi päätyneistä yrityksistä yksikään ei ole sitoutunut maksamaan tossut valmistaville työntekijöille elämiseen riittävää palkkaa. Ei siis yksikään.

Puolet yrityksistä ei edes julkista tietoja tehtaista, joissa sen tossut valmistetaan. Tämä tietenkin poistaa ulkopuolisilta mahdollisuudet arvioida työntekijöiden oikeuksien toteutumista.

Yritysten hiilijalanjälkeä arvioitaessa alkoi hajontaa. Suuret markkinajohtajat ovat panostaneet raportointiin ja kertovat tuottamistaan suorista ja epäsuorista päästöistä. Avoin viestintä ei tietenkään vielä itsessään riitä ja vielä on paljon tehtävää jotta toiminnan päästöt saadaan alemmas.

Ympäristövaikutuksia arvioitaessa huomioon otettiin esimerkiksi käytetyt raaka-aineet ja kemikaalit. Tässä kohdassa markkinoinnin ja läpinäkyvyyden välinen kuilu tuli näkyviin: vastuullisuudella markkinoiman Vejan kotisivulta ei löydy vastauksia arviointikriteeristön peruskysymyksiin eikä yhtiö julkaise vastuullisuusraporttia. Eli kuluttajan pitäisi pitkälti vain luottaa yhtiön lupauksiin. Hollantilaisomistukseen siirtynyt Karhu ei puolestaan edes ilmoita missä sen kengät on valmistettu.

Etsi työntekijän paikka. Arvioiden mukaan 120 euroa kaupassa maksavien lenkkarien valmistaneelle työntekijälle voi jäädä palkkaa työstä vain kaksi euroa. Olisiko täysin mahdoton ajatus, että hänelle maksettaisiin hieman enemmän?

On täysin mahdollista, että osa vertailuun otetuista yrityksistä toimii oikeasti paremmin, kuin miltä selvityksen perusteella vaikuttaa. Me emme kuitenkaan voi tietää tästä, eikä kuluttajien pitäisi joutua tekemään valintojaan ilman olennaisia tietoja. Se, että yritys mainoksessaan lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista ei vielä riitä. Mainoksissa voidaan luvata jos mitäkin ja silti energiajuoma ei anna siipiä.

Täydellisten vaihtoehtojen puutuessa kuluttajakansalainen voi kuitenkin kysellä sellaisten perään ja tehdä kauppiaalle tiettäväksi, että hieman olisi parantamisen varaa vielä. Yrityksillä on taipumus vastata kysyntään ja mikäli aito vastuullisuus vaikuttaa taloudellisesti kannattavalta (tai vastuuttomuus taloudellisesti kannattamattomalta) voivat yritykset petrata toimintaansa.

Parempaa vaatiessa kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että kaikkeen tuotantoon liittyy aina jotain ongelmia ja nykyisen kaltaisen tavarapaljouden keskellä päätös pitäytyä ostamisesta on usein ihan hyvä vaihtoehto. Aina kannattaa harkita kahdesti.

”Suomalaiset palauttavat noin kolmasosan netistä tilaamistaan tavaroista. Vaatteita myyvän Zalandon tilausten palautusprosentti on jopa 50 ja Booztin tilauksista palautuu noin 40 prosenttia. Molemmat yritykset tarjoavat toimitukset ja palautukset asiakkaille maksutta. Sen sijaan, että yritykset pyrkisivät minimoimaan tarpeettomien toimitusten määrän, ne tuntuvat jopa kannustavan tähän toimintaan.” Lisää aiheesta täällä.

Jari Tamminen