Helsingin Hämeentietä on remontoitu todella huolellisesti lähes kahden vuoden ajan. Remontin yhteydessä yhdet autokaistat muutettiin pyöräteiksi. Vaikka muutos itsessään on kaupungin mittakaavassa melko pieni, niin symbolisesti se on suunnaton. Helsinkiä on suunniteltu ja rakennettu vuosikymmenet yksityisautoilu edellä mutta nyt muutos paradigmassa alkaa vähitellen näkyä. Kasvavan väestön liikkumista ei ole mahdollista järjestää yksityisautoilun varassa, koska tila yksinkertaisesti loppuu kesken ja siksi Stadissa on päätetty priorisoida joukkoliikennettä, kävelyä ja pyöräilyä.

Rajallisen tilan lisäksi yksityisautoilu on tietenkin ongelmallista myös saastuttavuuden puolesta: pakoputkista tulee kasvihuonekaasuja ja renkaat sekä jarrut täyttävät ilman pienhiukkasilla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreen tutkimuksen mukaan pienhiukkasten runsaus näkyy selvästi myös sairauspoissaoloina ja senkin takia autoilun vähentäminen on perusteltua. Ilmastokriisiä tuskin sen tarkemmin tarvitsee selittää.

Tämä muutos on kuitenkin vaatinut pitkään jatkunutta määrätietoista vääntämistä ja vaikuttamistyötä. Aktivismilla ja taiteella on oma osansa tässä työssä.

Helsingin Polkupyöräilijät, Yhteismaa ja Helsinginseudun Maan Ystävät -yhdistykset käynnistivät jo vuonna 2010 Pyöräkaista Hämeentielle -kampanjan. Tuolloin esitetty vaatimus vaikutti lähes utopistiselta. Yhdistykset kuitenkin onnistuivat keräämään 12 ooo allekirjoitusta kuntalaisaloitteelle, joka luovutettiin Helsingin kaupungille.

Saman vuoden elokuussa puolestaan Länsiväylä-niminen kollektiivi järjesti Pyöräkaista2010-performanssin osana Pikseliähky-festivaalia. Osallistuin itsekin siihen.

Performanssi oli yksinkertaisuudessaan nerokas. Keskellä yötä Kurvista Hakaniemen suuntaan johtaneen kaistan katumerkintöjen päälle levitettiin eri värisiä maaleja. Kun maalit oli saatu levitettyä, sadat pyöräilijät starttasivat viereiseltä Piritorilta ja lähtivät leskettelemaan pitkässä jonossa kohti Hakaniemeä niin, että jokainen koukkasi noiden maalilätäköiden päältä.

Polkupyörien renkaisiin tarttunut maali levisi sitten kulkueen edetessä Hämeentien pintaan laajemmin ja vähitellen kadun pintaan maalautui unelmien pyöräkaista kaikissa sateenkaaren väreissä. 

Tietenkään katsojia performanssilla ei tuolloin keskellä yötä hirveästi ollut, mutta kun aamu sarasti, oli värikäs pyöräkaista odottamassa yleisöään. Päivän mittaan bussien renkaat jauhoivat maalin pois tien pinnasta, mutta onneksi meille jäi kuvat.

Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin tuntui upealta rullata Hämeentie Kurvista Hakikseen uudenkarhealla pyörätiellä. 

Iloa ei pilannut edes se, että Hakaniemessä pyöräkaista loppui kuin seinään kesken kaiken ja virallinen reitti Pitkänsillan suuntaan jäi täydelliseksi mysteeriksi. Ehkä tämäkin saadaan korjattua sitten seuraavassa vaiheessa joskus. Nyt on sentään toivoa moisesta ilmasssa.

Meidän toimisto oli Kurvissa melkein 20 vuoden ajan ja olen ajanut tuon pätkän pyörälläni lukemattomia kertoja. Useaankin kertaan olen ollut pyörineni tilanteessa, jossa bussilla tai autolla on ollut niin kiire seuraaviin punaisiin valoihin, että minut on ohitettu hengenvaarallisesti.

Tätä minulla ei tule tippaakaan ikävä.

Hämeentien kaistauudistusta on tietenkin myös kritisoitu.

Monille autoilun helppous on kaupungin hyvyyden ja elämän laadun mittari. Kiistatonta on kuitenkin se, että tämäkin remontti lisää joukkoliikenteen joutuisuutta ja näin Hämeentien kautta pääsee jatkossa kulkemaan entistä useampi ja entistä ripeämmin. Tutkimusten mukaan yksityisautoilijat kuitenkin muodostavat melko pienen osan keskustassa asioivista. Siinä, missä noin 70 prosenttia ihmisistä saapuu Helsingin niemelle joukkoliikenteellä, on henkilöautojen osuus tästä noin neljännes.

Tutkimuksen mukaan hieman alasta riippuen autoilijat tuovat 8-18 prosenttia kauppojen ja palvelujen liikevaihdosta. On jo korkea aika kehittää kaupunkia muutenkin kuin henkilöautot edellä – vaikka ajatus edelleenkin taitaa tuntua joidenkin mielestä turhan utopistiselta.