Kesä ja näyttelyt kuuluvat yhteen kuin nyrkki ja nenä. Taidetta katsomaan, siis! Tämän kesän olen viettänyt lähinnä Helsingissä ja yleisen koheltamisen ohella olen ehtinyt tarkastamaan muutamia näyttelyitäkin. Tässä kiinnostavimmat (ei mitenkään erityisen arvotetussa järjestyksessä). Ja mikä parasta, kaikki nämä näyttelyt ovat ilmaisia. Cheap! Suvilahdessa sijaitseva Make Your Mark Gallery  keskittyy tunnetusti tavalla tai toisella katutaideteemaisiin näyttelyihin. Näin tänä kesänäkin. Galleristi Umut Kiukas on kerännyt Post Transit Romantics -näyttelyyn joukon nimekkäitä graffitimaalareita, jotka ovat vuosia hioneet siirtymää katutilasta galleriaan. EGS, DELTA, NUG ja SMASH 137 tuovat kukin omilla tavoillaan graffitiestetiikan, siihen liittyvät toiminnallisuuden ja moniulotteisuuden gallerian valkoisille seinille. Parinkymmenen vuoden ajan Ruotsin viranomaisia riivannut Vandals in Motion graffitiporukasta maailman maineeseen ponnahtaneen NUG:in räjähtävä sprayspaghetti muistuttaa ilmaisumuodon alkukantaisuudesta, spontaaniudesta ja kontrolloimattomuudesta.

Mikäli NUG kiinnostaa, kannattaa tarkastaa oheinen dokkari miehestä. Samoin useammalle vuosikymmenelle ulottuvan uran graffitien parissa tehneen suomalainen EGS puolestaan jatkaa tutkimusmatkaansa (graffiteissakin harrastetun) äärimmäisen abstraktin typografian ja karttojen maailmaa. Ja mikäli taiteennälkäinen taivaltaa Suvilahteen saakka, ei hänen kannata jättää tarkastamatta alueen graffitiseiniä, jotka jatkuvat Sompasaaren kärkeen saakka. Alueen seiniltä löytyy myös hieno valikoima edellä mainitun EGS:in graffiteja sekä NUG:in jättämä tervehdys. Nämä ulkotiloissa olevat teokset tietenkin ovat jatkuvan jyrätyksi tulemisen uhan alla, mutta näin se vaan menee.

Sompasaaren kärjessä löytyy muuten perin kiinnostava näyttely. Stay Ice -taiteilijanimen takana lymyilevä taiteilija/taiteilijaryhmä on rakentanut Animus Nocendi -näyttelyn hyvinkin väliaikaiseen konttihökkeliin Ihana Kahvilan (myöskin kontissa) viereen. Animus Nocendi on syntynyt osana hieman hämyistä, mutta sitäkin kiinnostavampaa Helsinki Mobile Museum of Modern Art -hanketta. Kuten nimestäkin voi päätellä, kyseessä ei ole paikoilleen juurtunut suuri instituutio. Notkeat toimijat ovat saaneet tälläkin kertaa kiinnostavaa aikaiseksi. [vimeo https://vimeo.com/133553418] Tässä vähän tunnelmia mestoilta. Parhaiten paikalle pääsee tietysti pyörällä, mutta ei kävelymatka Kalasataman metroasemaltakaan ylivoimainen ole. Näyttelyssä useat eri taiteilijat ovat tehneet tulkintojaan Stay Icen kuvastosta valitsemillaan tekniikoilla ja valitsemilleen alustoille. Katutaide kohtaa näyttelyssä esimerkiksi skeittilaudat ja ryijyn. Erityisesti tuo mainittu Nina Mantsisen ryijy on häkellyttävä. Mantsinen on ennekin tehnyt graffitin muotoisia ryijyjä perinteisellä tekniikalla, mutta tällä kertaa hän on todellakin ylittänyt itsensä. Ryijyssä kohtaavat musta pehmeä paksu villalanka sekä muovisen kiiltävän hopeinen lanka. Fyysisesti perinteinen ryijy, jonka estetiikka on lainattu suoraan lukuisia Helsingin sähkökaappeja koristavilta Stay Icen iglutarroilta.

Hassun sattuman kautta edellä mainitun NUG:in pitkäaikainen maalauskaveri ja toveri Vandals in Motion -porukasta, KAOS, esittelee myöskin uutta tuotantoaan Helsingissä tänä kesänä. Jiri Gellerin ja KAOS:in yhteisnäyttely Bang! on esillä Zetterberg Galleryssä vielä tämän viikon. Gellerhän tunnetaan popveistoksistaan, jotka pyrkivät näyttämään mahdollisimman sarjavalmisteisilta. Aku Ankka ja Mikki Hiiri ovat komeilleet pääkallojen ja ilmapallojen vieressä räiskyvissä neonväreissä. Bang! esittelee Gellerin ensimmäisen yhteistyöteoksen tästä vuosia rakennetusta sarjasta – hän on päästänyt KAOS:in spraypurkkeineen teoksensa kimppuun. Gellerin virheettömäksi hiottu ja maalattu pinta kohtaa rosoisen betonin ja sprayn teoksessa Kaos on Geller. Mielestäni tässä näyttelyssä KAOS on parhaimmillaan juurikin tuossa teoksessa, vaikka eivät hänen maalaamat suuret taulutkaan huonoja ole.

Viva Granlund on puolestaan jälleen maalannut suuren seinämaalauksen erääseen kaupunkimme epätiloista. Vuodesta 2009 Helsingin kaupungin byrokratian kanssa vääntänyt Granlund on uudistanut kaupungin lupaprosesseja ja raivannut tilaa luvallisille seinämaalauksille julkisessa tilassa. Jos perinteeksi muodostunut Granlundin jokakesäinen maalaus toteutui tällä kertaa pyörätie Baanalle, Runeberginkadun alikulkuun.

Pride-viikolla valmistunut Intransit-teos kuvaa meissä kaikissa tapahtuvaa muutosta ja liikettä. Sopiva yhdistelmä tuohon paikkaan ja aikaan. Teoksen ihmishahmojen sukupuolta ja/tai identiteettiä on vaikea – jopa mahdoton – määritellä kuvien perusteella. Tämä on hyvä muistutus elämän moninaisuudesta. Tämä viesti sopii hyvin hänen taannoisessa haastattelussa toteamaansa: ”Viva Granlund maalaa teoksensa sinne, missä ihmiset liikkuvat, mutta missä he eivät välttämättä oleta törmäävänsä taiteeseen. Granlund on profiloitunut maalaamaan muraaleja eli suuria seinämaalauksia tyhjiin tiloihin. Itse hän kutsuu töitään taiteilijalähtöiseksi taiteeksi. ’Haluan kertoa, että mä olen täällä ja olemassa.’” Ja teoksen paikkakin on ominta Granlundia. Samassa haastattelussa hän kertoi maalauspaikkojan valintakriteerejä. ”’Läpikulkutunnelit ja siltojen aluset oikein imevät jotain täytettä. Samat tyhjiöt täyttyvät myös graffiteista.’” Kaupungin läpi huristaville matkalaisille Baana on juuri tätä: reitti läpikulkua varten ja tyhjiö. Granlundin teos tuo elämää sinne. Kannattaa tarkastaa (ja tietysti saapua paikalle pyörällä). Espanjan kommunistiseen puolueeseen liittyneen taiteilija-provokaattori Riiko Sakkisen siirtyminen eittämättä kapitalismia ja pääomaa edustavan Galleria Forsblomin talliin herätti keskustelua skenessä. Tämä tuskin harmitti Sakkista. Yhteistyö on poikinut toistaiseksi päräyttäviä teoksia ja Forsblomin kesänäyttelyssä roikkuvat potretit eivät tuota pettymystä. Putin, Merkel ja Zuckerberg ovat saaneet seurakseen yllättäviä tekstejä, jotka sotkevat heidän julkisuuskuviaan.

Helsinginkadulla sijaitseva gallerie/kahvila/vaatekauppa Rupla esittelee Kädet ilmaan -näyttelyssä suomalaisen räpin historiaa. Vuosina 1986-2015 otetut kuvat näyttävät, kuinka marginaalisesta touhuamisesta kasvoi suosittu genre, kuinka Lepakosta ja nuorisotaloilta siirryttiin Stadikalle. Erittäin asiallinen näyttely kulttuurista, joka on sivunnut minunkin elämääni monin tavoin. Näillä pääsee hyvään alkuun. Ja mikäli eivät riitä, niin kaupunki on täynnä kaikkea kiinnostavaa kunhan pitää silmät ja korvat auki.