Kymmenen vuotta sitten graffititaiteilija EGS kertoi karttojen olevan yksi hänelle tärkeimmistä innoittajista.
”Olen ikäni katsonut karttoja. Aikana ennen internetiä kävin esimerkiksi Akateemisessa katsomassa matkakirjoista minkälaisia metrokarttoja oli Soulista, Kairosta tai Tokiosta. Tein mielikuvitusmatkoja”, taiteilija totesi.
Sittemmin tutkielmat kartoista ovat muodostaneet merkittävän osan taiteilijan työstä.
EGSin maalaama kartta, jossa näkyy hänen reittejään ja esimerkkejä siitä, mihin hän on käynyt maalaamassa nimeään. Karttaa ei välttämättä kannata tarkastella tarkkana representaationa todellisuudesta vaan enemmänkin ehdotuksena todellisuuden mahdollisesta luonteesta. EGS: Traveling to the Ends of the World to Write Endless Letters. 2024
Sen lisäksi, että EGS on maalannut karttoja, on hän vuosikymmenten myötä maalannut itsensä niin sanotusti maailmankartalle. Laajojen reissujensa aikana hän on maalannut nimensä kaikille mantereille poislukien Etelämanner. Mikäli tarkastelemme graffitia ja tägäämistä jonkinlaisena taiteenmuotoisena reviirin merkitsemisenä on hän vallannut itselleen merkittäviä siivuja asutetusta maailmasta. Olisi tietenkin naurettavaa esittää, että nimensä omin luvin sinne ja tänne maalaamalla syntyisi juridisesti pitävä omistusoikeus, mutta taiteen ei tietenkään tarvitse kumartaa minkään niin karkean ja sattumanvaraisen kuin juridiikan edessä. Taide operoi jossain korkeammalla – tai ainakin kiinnostavammalla – tasolla. Ja toisaalta: mitä omistusoikeuskaan lopulta on, paitsi aineellisen maailman ulkopuolella sijaitseva abstraktio.
Lähetystön sisäänkäynnin vieressä olevasta vaakunasta löytyy myös motto. ”Nullae sepes necque termini” kääntyy suomeksi jokseenkin muotoon ”ei aitoja ei rajoja”.
Siinä, missä EGSin karttateoksissa todellisuuden häilyväisyys tulee näkyväksi, emme aina huomaa totutun normin mukaisten karttojen olevan myöskin karkeita yleistyksiä ja käytännöllisyyden nimissä tehtyjä kompromisseja, jotka lopultakin vääntävät käsitystämme todellisuudesta tekijöidensä haluamaan suuntaan. Kaikessa epämääräisyydessään kartat ovat kuitenkin omistuksen ja vallan välineitä. Vuosikymmen sitten, aloitettuaan vasta joitain vuosia aikaisemmin karttojen maalaamista EGS totesikin että ”aika lailla kaikki konfliktit maailmassa johtuvat kartoista ja siitä, kuka kartan on piirtänyt. Voimakkaampaa viivan vetoa ei olekaan kuin se, että piirtää maan rajat”.
Erilainen valtio
Kartat ja niihin liittyvä symboliikka ovat keskeisessä osassa Embassy of EGS (”EGSin suurlähetystö”) -näyttelyssä. Taiteilijan historia karttojen parissa sopii hyvin päätökseen rakentaa Didrichsenin taidemuseon näyttelystä kuvitteellinen suurlähetystö. Suurlähetystö viittaa siihen, että on olemassa valtio ja tämä luonnollisesti herättää pohtimaan sitä, missä tuo nimenomainen valtio tällä kertaa on ja millä perusteella se ylipäätään on olemassa. Voiko valtio olla jotain muutakin, kuin YK:n tunnistama, jäykkä ja hierarkinen organisaatio, jolla on verotusoikeus, tarkasti määritellyt rajat ja joka ylläpitää väkivaltamonopolia noiden rajojen sisäpuolella?
Vuonna 2017 EGSin teos Europe’s Greatest Shame nähtiin suurikokoisena Ateneumin taidemuseon ulkoseinässä. Itseensä käpertynyttä ja rajansa sulkevaa Eurooppaa kuvastava teos kommentoi museon seinässä katkerana käynyttä ja rasistisia pohjavireitä saanutta julkista keskustelua maahanmuutosta. Embassy of EGS -näyttelyssä nähdään alkuperäinen Europe’s Gratest Shame -teos.
Nykyisin itsestäänselvyytenä pidetty kansallisvaltio on ihmisen ja erityisesti maailmahistorian mittapuulla tarkasteltuna melko uusi keksintö. Ei ole olemassa syytä olettaa, että valtio konseptina tulisi säilymään ikuisesti tuntemamme kaltaisena. Ja mikäpä olisikaan parempi paikka pohtia valtion kaltaisen, lopulta hyvin hähmäisen käsitteen luonnetta kuin taidenäyttely.
Valtioiden poliittiset järjestelmät ja hallitsemisen tavat vaihtelevat, mutta kartta on yksi valtioita tiukasti määrittelevä ja niille tietyllä tavalla absoluuttisen tarkat rajat antava dokumentti. EGSin suurlähetystössä esillä olevat kartat muodostuvat tarkkojen rajojen sijaan linjoista, jotka hajoavat, sulautuvat toisiinsa odottamattomilla tavoilla ja katoavat. Rajaukset poikkeavat totutusta ja kartat haastavat kyseenalaistamaan todellisuuden kuvauksina pitämiemme karttojen totuudellisuuden. Näitä kartan dekonstruktioita katsoessaan suurlähetystön vierailija joutuu haastamaan ajatuksensa valtioiden tarkkarajaisuudesta.
Hahmotelma suurlähetystön sisäänkäynnistä ja samalla ilmoitus symbolisesta omistajuudesta. EGS: Sketch for Embassy, 2023
Ajatusta valtion tarkkarajaisuudesta rikkoo myös näyttelyä innoittanut suurlähetystön konsepti. Suurlähetystöhän on tunnetusti jonkin valtion maaperällä sijaitseva alue, jonka myönnetään olevan tyystin toisen valtion maaperää. Helsingin Kuusisaaressa sijaitseva Didrichsenin taidemuseo onkin täydellinen paikka tälle suurlähetystön taiteenmuotoiselle tutkimiselle. Museon välittömässä läheisyydessä sijaitsee useita oikeita suurlähetystöjä ja museorakennuksen arkkitehtuuri tukee illuusiota oikeasta lähetystöstä. Ja miksipä ei tukisi? EGSin suurlähetystö on oikea asia, ja katsojan pohdittavaksi jää se, minkä lähetystö se lopulta on.
Embassy of EGS. Didrichsenin taidemuseossa 25.8. asti.
EGS: Viivaa ja vimmaa Suomen Taideyhdistys on vanhempi kuin yksikään maamme taidemuseoista. Tänä vuonna se nostaa parrasvaloihin graffitimaalari Egsin.
Banksy kaapattiin museoon, ja hyvä niin Parhaiden tietojen ja taiteilijan oman todistuksen mukaan Englannin Bristolista kotoisin oleva Banksy on aiheuttanut hämmennystä ja sekoilua taidemaailmassa 2000-luvulla. Taiteilija…
Graffitinäyttely, myös hieman graffiteja Helsingin taidemuseo HAM onnahteli hakiessaan kosketusta katutaiteeseen. Purkutaide-projekti puolestaan sukelsi suoraan syvään päähän.
