Kulttuuri voi tarjota väylän luoda uutta ja romuttaa vanhaa – kapinoida. Usein se kapina kuitenkin kuihtuu ennemmin tai myöhemmin. 

Los Angelesin piirikuntaan kuuluvasta Comptonista ponnistavan N.W.A.-yhtyeen vuonna 1988 julkaistu levy Straight Outta Compton oli melkoisen dramaattinen kokemus: siinä piisasi vaaraa ja kapinaa. Ja ennen kaikkea, musiikillisesti levy oli uraauurtava tavalla, jota harvemmin kohtaa.

N.W.A.:n (eli Niggaz Wit Attitude) jäbät myivät – ainakin legendan mukaan – alkuperäisiä kassuja auton takakontista ja katkaistut haulikothan niillä on ollut mukana vessaan mennessäkin. Funkista ammentava levy oli gangsta-vihellyksineen merkittävässä osassa kokonaisen musiikkigenren syntymässä.

Musiikillisen uraa uurtavuuden ohessa N.W.A. rakensi itselleen varsin vahvan brändin gangsteriudesta. Vaikka yhtyeen jätkät saattoivat hyvinkin olla alkujaan melkoisia gangtereita, niin moni heitä seurannut muusikko on rakentanut varsin keinotekoisesti samaa imagoa itselleen.

1990-luvun alussa keskiverto yläastelaiselle N.W.A.:n sanoitusten ja ulkomusiikillisten elementtien yhteiskunnalliset ulottuvuudet eivät välttämättä avautuneet ihan täysin, koska kulttuurilliset kiintopisteet puuttuivat ja internetiä ei ollut olemassa. Mutta kyllähän se auktoriteettien kyseenalaistaminen oli ilmeistä. Poliittisesti varsin epäkorrekti touhu oli myös yksiselitteinen reaktio ympäröivän yhteiskunnan epäkohdille.

Oheinen kuvapari palautti mieleen nuo muinaiset muistot ja linkittävät ne sopivasti tuoreisiin yrityskauppauutisiin. Tekstit lisäsin kuvaan ihan itse.

Toden totta, ennen oli ennen ja nyt on nyt. N.W.A. on hajonnut, joku sen jäsenistä tekee yhä musiikkia, joku näyttelee ja joku ohjaa pornoleffoja, yksi on kuollut. Dr. Dre on viime vuosina ollut eniten näkyvissä Beats by Dre -kuulokkeiden mainosmiehenä. Hiljattain Dre ja yhtiökumppaninsa kuitenkin ilmoittivat myyvänsä kuulokefirman Applelle reilulla kolmella miljardilla dollarilla (joo, 3 000 000 000 dollaria. Ei mitään järkeä).

Tämä kauppa on tekemässä elämän koulusta valmistuneesta tohtori Drestä maailman rikkaimman hiphop-artistin – vaikka musiikkia hän ei ole toviin hirveästi tuottanutkaan. Miehen kolmas soololevy, Detox, on ilmoitettu julkaistavaksi jo vuosia sitten, mutta ei ole kuulunut. On jopa esitetty epäilyjä, että levyä ei ole julkaistu, koska on olemassa mahdollisuus että se floppaisi ja näin saattaisi haitata kuulokkeiden myyntiä. Totta tai ei, niin melkoinen ajankuva.

Mikäli Beats By Dre -kuulokkeiden aika eksoottinen tarina kiinnostaa, niin ei kannata jättää lukematta Gizmondon vuoden takaista artikkelia siitä, kuinka kuulokkeet kehittäneet yrittäjät lähestyivät tohtori Dretä ja hänen levy-yhtiömoguliaan. Ja siitä, kuinka nämä kuulokkeet suunnitellet audiofiilit jäivät rannalle siinä vaiheessa, kun isoja rahoja ruvettiin jakamaan.

Kuulokeidean Drelle esitellyt yrittäjä Noel Lee tarjosi teknistä osaamistaan yhteisponnistukseen, Dre ja kumppanit tarjosivat nimensä ja suhteensa. Leen autotallissa toimintansa aloittanut Monster kehitti kuulokkeet, mutta suhteellisen ankean sopimuksen seurauksena kaikki Monsterin kehittämä tekniikka ja patentit siirtyivät Dren ja kumppaneidensa Beatsille. Kun taiwanilainen HTC osti vuonna 2011 reilulla 300 miljoonalla dollarilla 50,1 prosenttia Beatsista, Lee ja Monster heivattiin laidan yli. Tuoreen Apple-kaupan kynnyksellä Monsteria ei tarvinnut enää edes heittää yli laidan.

Mutta se N.W.A. ja kapina. Kapina taisi kuihtua samalla kun pankkitilit turposivat, ja jotenkin se vaara katosi matkalla.

Tämä meidän kuluttajakapitalismi on kerta toisensa jälkeen osoittanut kykynsä imaista itseensä kohdistuneen kapinan sisäänsä. Punk oli taannoin villiä kapinaa, mutta pari vuotta sitten New Yorkissa käydessäni huomasin, että paikallinen tavaratalosuuruus Macy’s oli somistanut näyteikkunansa ja sisätilansa Sex Pistolsin Never Mind the Bollocks -levyn grafiikoilla. Punk’s dead for sure. Vähän samoin on käynyt räpillekin.

Mutta onko siirtymä kapinallisesta liikemieheksi sitten väärin? Ja onko asiallista kritisoida yksilöitä, jotka tarttuvat heille tarjottuihin mahdollisuuksiin kivuta pois köyhyydestä? Niin tai näin, aina väärinpäin.

https://www.youtube.com/watch?v=TMZi25Pq3T8
Tästä se lähti. Poliisien mielivalta ja väkivaltaisuus olivat N.W.A.:n kestoteema. Samoin pysyvää oli mustat kledjut ja lippikset. Los Angeles Raiders ja LA Kings -lippikset olivat vakiokalustoa, mutta tässä levy-yhtiön Youtubeen lataamassa versiossa nuo joukkueiden logot on blurrattu mistä lie tavaramerkkiteknisistä syistä – ihan huvittava yksityiskohta.