Costa del Sol, eli Espanjan Aurinkorannikko on ollut vuosikymmeniä suosittu lomakohde. Siellä sijaitsee myös noin 80 000 asukkaan Fuengirola, joka tunnetaan suomalaisten keskuudessa nimellä Fuge. Kymmenettuhannet suomalaiset ovat muodostaneet sinne oman yhteisönsä. Vaikka Fuengirola ja Fuge sijaitsevat maantieteellisesti samassa paikassa, kyseessä on kaksi eri tilaa.
”Fuge sijaitsee Espanjassa täysin sattumalta. Se olisi voinut yhtä hyvin syntyä 1960-luvulla Italiaan tai Turkkiin tai Kreikkaan, mutta se syntyi Espanjaan”, toteaa taiteilija Riiko Sakkinen. Hän ei ollut aikaisemmin käynyt Fugessa mutta yrittää nyt selvittää fugelaisuuden luonnetta taideprojektissaan.
Fuengirolassa viihtyvistä suomalaisita osa kutsuu itseään muuttolinnuiksi. He viihtyvät etelän lämmössä osan vuotta, mutta kesäksi ja jouluksi he palaavat koti-Suomeen.
”Fuengirolaan suomalaisia vetää aurinko ja alkoholi. Fuge on heille epäpaikka, sellainen jolla ei ole omaa historiaa, ei kulttuuria, ei mitään, valkoinen taulu, jonka saa maalata niin kuin itse haluaa.”
Kotimaasta Fugessa muistuttavat suomenkielisen seuran ohella myös Suomesta roudatut elintarvikkeet, viihdetaiteilijat ja suomalaisten omat ravintolat. HK:n sininen, Juhlamokka ja lonkero sekä Jethro Rostedtin kebabravintola, Matti Nykäsen kunniaksi nimetty Pub FiftySixty ja pesäpallo ovat osa fugelaisuutta. Paikalliset espanjalaiset ovat antaneet suomalaisille nimen Los Moimoi suomalaisten tavasta moikkailla toisiaan.
Taidetta, ei tiedettä
Riiko Sakkinen tarkkailee Fugen suomalaisyhteisöä eli fugelaisia erinomaisesta asemasta. Hän syntyi Helsingissä, mutta on asunut pian puolet elämästään Espanjassa. Suomalaisuuden tutkiminen taiteen keinoin on kiinnostanut häntä, mutta aivan sopivaa ideaa tämän toteuttamiseksi ei aikaisemmin ole tullut.
Lonkero on niin kiinteä osa suomalaisuutta, että sitä rahdataan Suomesta Fugessa asuville suomalaisille. Tämä suomalaisuuden representaatio näytttäytyy kuitenkin hieman erikoisessa valossa, jos sen eri osasia tarkastelee tarkemmin.
”Sitten keksin, että on tämmöinen suomalaisuus joidenkin satojen kilometrien päässä kotoa! Siinä suomalaisuuden ehkä pystyisi näkemään paremmin. Olen hyvä tunnistamaan, missä suomalaisuuden ja espanjalaisuuden raja kulkee.”
Sakkinen on hakenut työskentelyynsä Fugessa muotoa akateemisesta tutkimuksesta. Hän on haastatellut paikallisia strukturoidun kysymyspatteriston kera ja lukenut kaiken löytämänsä taustamateriaalin aiheesta. Siltikin kyseessä on taideprojekti. Los Moimoi de Fuengirola -sarjassa on esimerkiksi teoksia, joissa esitellään fugelaisten asenteita ja arvoja kuvaavia tilastoja. Vaikka kaaviot näyttävät oikeilta, taiteilija on sepittänyt ne omasta päästään.
”Ehkä ne ovat hyviä arvauksia. Olisin voinut käyttää oikeita tutkimuksia, mutta fugelaisiin liittyvät tutkimukset ovat vanhoja eivätkä kovinkaan kiinnostavia.”
Valittu metodi sopii taiteilijan itsensä turborealismiksi määrittelemään taiteeseen. Siinä missä realismi esittää maailman sellaisena miltä se näyttää, turborealismi näyttää Sakkisen mukaan maailman sellaisena kuin se todella on. Vaikka totuutta sitten hieman venytettäisiinkin.
Fugessa ei löydy varsinaisia suomalaisghettoja, mutta Los Bolichesin alue tunnetaan suomalaisten keskuudessa Kontulana.
Fugessa viettämänsä ajan ja käymiensä keskustelujen perusteella Sakkinen toteaa, että siellä luodaan uudenlaista suomalaisuutta. ”Kun Fugessa istuu suomalaisen baarin pöytään, heti joku tulee viereen, rupeaa juttelemaan ja kyselemään kuulumisia. Tämmöisiäkö suomalaiset oikeasti haluaisivat olla? Suomessa siihen ei ole lupaa, koska on luotu kulttuuri, jossa tuntemattomalle ei jutella. Nyt joku voi sanoa, että ’aah, toi on tommoista espanjalaista tyyliä’. No ei todellakaan ole. Espanjalaiset ovat äänekkäitä ja sosiaalisia, mutta ei ne nyt tuntemattomille rupea juttelemaan jossain baarissa sen enempää kuin suomalaisetkaan. Ei semmoista tapahdu.”
Suomesta onkin vuosien mittaan lähdetty erilaisten ideologioiden ajamana eri puolille maailmaa perustamaan utopistisia yhteisöjä. On ollut vegetarististista, sosialistista, uskonnollista utopiaa ja jopa nationalistista Suomea Suomen rajojen ulkopuolella. Sakkinen esittää, että Fugen kantava ideologia on hedonismi.
”Siinä luodaan utopiaa Suomesta. Suomea, joka on suomalaisempi kuin Suomi. Suomen liput liehuvat enemmän, mutta kansallisuuden korostaminen onkin ihan luonnollista maahanmuuttajilla. Eihän suomalainen vaikka Helsingissä kävellessään ajattele koko ajan suomalaisuuttaan, mutta Fuengirolassa naamaan hierotaan koko ajan, että olet ulkopuolinen etkä ymmärrä kaikkea. Väkisinkin kansallinen identiteetti silloin korostuu.”
Parempia mamuja?
Fugelaiset viihtyvät huomattavan hyvin keskenään, tarvittavat palvelut hoituvat suomeksi ja ruokakin on tuttua. Pakottavaa tarvetta integroitua ympäröivään yhteiskuntaan ei ole.
Siinä, missä espanjalaiset kutsuvat Fugen suomalaisia nimellä Los Moimoi, puhuvat suomalaiset ihan vaan pepeistä. Monen suomalaisen mielestä Fugen suurimmat ongelma saattavat hyvinkin liittyä siihen, että myös pepet asuvat siellä.
”Vuosikausiakin siellä asuneet fugelaiset puhuvat koko ajan espanjalaisten mañana-meiningistä. Se on ihan uskomaton juttu. Onko heidän mielikuva Suomesta muuttunut jotenkin älyttömän ruusuiseksi? Että Suomessa ei ole byrokratiaa, että Suomessa kaikki asiointi viranomaisten kanssa on aina helppoa ja että Suomessa jokainen remonttimies on rehellinen, tulee ajallaan, ei ota ylihintaa ja työn laatu on täydellistä. Mutta jos ei ymmärrä ympäröivää yhteiskuntaa eikä osaa kieltä, kyllä se varmaan vaikeuttaa asioiden hoitamista.”
Fugessa puhutaan myös maahanmuutosta. Tämä tuntuu loogiselta, ovathan fugelaiset itsekin vieraalla maalla. Hieman ristiriitaisesti puheiden sävy on kuitenkin kielteinen niin Suomeen saapuvia maahanmuuttajia kuin myös muualta kuin Suomesta Fuengirolaan tulevia maahanmuuttajia kohtaan.
”Fugelaisten mielessä siinä ei ole ristiriitaa, koska he eivät ikinä määrittelisi itseään maahanmuuttajiksi. ’Maahanmuuttaja’ ei ole nykyään neutraali termi: maahanmuuttaja on köyhä.”
Vaikka eivät fugelaisetkaan järjestelmällisen äveriäitä ole. Eläkeläisten ohella Fuengirolasta löytyy esimerkiksi suomalaisten teleoperaattorien puhelintyöntekijöitä, joille maksetaan ronskisti alle suomalaisen minimipalkan. Myös kodittomia suomalaisia kaupungissa riittää. Keskusrikospoliisi puolestaan kertoo, että merkittävää osaa suomalaisesta järjestäytyneestä rikollisuudesta pyöritetään Aurinkorannikolta, josta napattiin kiinni muun muassa Katiska-vyyhdin Janne ”Nacci” Tranberg. Kellon ympäri julkisilla paikoilla juopottelevat ja nurkkiin kuseskelevat suomalaiset ovat myös hermostuttaneet paikallisia espanjalaisia.
Voisiko Fugen mieltää suomalaiseksi erityistalousalueeksi? Suomalaiset yhtiöt teettävät siellä suomalaisilla työntekijöillä puhelintyötä huonolla liksalla ja heikolla työturvalla.
”Silti suomalaiset kokevat, että he pitävät Fuengirolan tai jopa koko Espanjan taloutta pystyssä. Että koko maa romahtaisi, jos suomalaiset eivät toisi sinne rahojaan. Jos katsoo maiden talouksien kokoja, sehän on aika mahdoton ajatus.”
Omissa porukoissa viihtymistä tukee myös Fugesta löytyvä Aurinkorannikon suomalainen koulu. Opetuskieli ja -ohjelma tulevat Suomesta, espanjaa opetetaan kaksi tuntia viikossa. ”Ajattelepa, jos vaikka Helsinkiin perustettaisiin somalialaisille lapsille tarkoitettu, Somalian valtion rahoittama yksityiskoulu, jossa olisi somalialainen opetussuunnitelma. Viikossa olisi vain kaksi tuntia suomen kielen opetusta ja ehkä samalla kerrottaisiin jotain Suomen kulttuurista. Kun sen sanoo noin päin, sehän tuntuu loukkaavalta.”
Fuengirolan pormestarikin on esittänyt vaatimuksia siitä, että suomalaisten pitäisi oppia kieltä ja pyrkiä integroitumaan espanjalaiseen yhteiskuntaan. Toistaiseksi vaatimukset on jätetty huomiotta ja Fugen utopia on pysynyt suomalaisena.
Riiko Sakkinen: Los Moimoi de Fuengirola Mäntän Serlachius-museossa kesällä 2024
Espanjassa kidutetaan vankeja ja sensuroidaan taidetta On aina pysäyttävä kokemus huomata, että EU-maassa sorretaan kansalaisia ja rajoitetaan sananvapautta. Harvemmin näistä kuitenkaan puhutaan, vaikka toiminta olisi kuinka…
Kaapattu Riiko Sakkinen Riiko Sakkinen on tullut yleisölle tutuksi provosoivilla teoksilla, joissa hän suomii kapitalistista yhteiskuntarakennetta räikeän propagandan ja kaupallisen kuvaston kautta. Sakkinen…
Rajat kiinni! Riiko Sakkisen taidenäyttely ja kirja muistuttavat unelman ja toteuman välisestä ristiriidasta.
