Koronakevät tarjosi mahdollisuuden suunnitella katutaiteen ympärille rakentuvan polkypyöräilysuunnistuksen. Tänäkin kesänä kannattaa tarttua pyörää sarvista ja nousta satulaan.
Olen seurannut katutaidekenttää pian kahden vuosikymmen ajan toimittajan ja sitäkin pidempään taiteen harrastajan vinkkelistä. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana sain todistaa kulttuuria, jossa vartijat pahoinpitelivät maalaajia säännönmukaisesti. Sen vastapainoksi taas viimeinen vuosikymmen on tarjonnut häkelyttäviä kokemuksia nollatoleranssin vaihduttua katutaidebuumiksi.
Helsingin kantakaupungin halkaiseva pyörä- ja kävelytie Baana on rakennettu entisten junaraiteiden päälle ja tarpeettomaksi jääneeseen kuiluun. Baana yhdistää Jätkäsaaren Töölönlahteen. Baanan ylittävien siltojen alle on maalattu useita kiinnostavia teoksia. Töölönlahden suunnalta lähdettäessä ensimmäisenä on barasilialaisen Os Gemeos -kaksikon ja suomalaisen EGSn maalaama yhteisteos. Os Gemeos on yksi maaliman tunnetuimmista katuteiteilijoista ja he saapuivat Helsinkiin viettämään vapaapäiviä EGSin kutsumana. Samalla kolmikko maalasi useana päivänä Baanalle sekä latilanalaisen Amerikan katutaide-estetiikkaa sekä graffitia yhdistävän teoksen.
Olen myös ollut aktiivipyöräilijä pitkään. Työmatkat taittuvat pyörällä ympärivuotisesti ja vuodessa kertyvät kilometrit lasketaan tuhansissa.
Kun Helsingin polkupyöräilijät -yhdistys, eli HePo, päätti suunnitella katutaideteemaisen pyöräsuunnistuksen näin mahdollisuuteni yhdistää nämä intohimoni.
Kuvataiteilija Viva Granlund on tehnyt uraauurtavaa työtä tuomalla muraaleja Helsingin katukuvaan. Hän maalaa teoksiaan sinne, missä ihmiset liikkuvat, mutta eivät välttämättä odota kohtaavansa taidetta. Vuonna 2006 Granlund otti yhteyttä Helsingin Rakennusvirastoon ja pyysi lupaa maalata Hakaniemen sillan alusrakenteisiin pitkän muraalin. Virkailijat yllättänyt pyyntö tuotti päänvaivaa muun muassa sen takia, ettei kaupungilla ollut olemassa lupaa pysyvälle taideteokselle, joka ei olisi osa kaupungin museoiden kokoelmia ja näin määritelmällisesti julkista taidetta. Granlundin määrätietoisuus kuitenkin kantoi hedelmää ja lopulta hänelle likeni määräaikainen lupa teokselle – ja tuo lupa piti uusia tasaisin väliajoin. Hänen ensimmäiset teoksensa piti myös maalata sillan rakenteisiin kiinnitetylle vanerilevylle koska virkailijan pelkäsivät, että lupa maalata suoraan betonille kannustaisi myös graffitimaalareita.
Halusin rakentaaKatutaidesuunnistuksesta taiteellisesti monipuolisen. Tavoitteenani on, että sen kiertäneille on tarjoutunut mahdollisuus tutustua Helsinkiin ja lähialueisiin ja samalla muodostunut hieman laajempi kuva siitä, mitä kaikkea katutaiteen piiriin lukeutuu.
Tässä yhteydessä päädyin käyttämään termiä ”katutaide” varsin laajassa merkityksessä. Laskin siihen niin graffitit kuin muraalitkin sekä julkiseen tilaan luvatta viedyt taulut.
Määrittelyn ja rajaamisen vaikeuden lisäksi katutaiteeseen liittyy paljon tunteita ja se jakaa mielipiteitä. Yhdelle vain luvaton graffiti on aito ja toiselle se on kauhistus. Jotkut ihailevat värikkäitä muraaleja kun taas toisten mielestä kyse on lähinnä tyhjästä koristuksesta joka vielä sotkee arkkitehtuurin. Itse olen sitä mieltä, että kaikissa tähän kierrokseen sisältyvissä teoksissa ja kohteissa on omat ansionsa. Niiden kautta piirtyy kuva katutaideskenestä vuonna 2020, joka ei ole millään muotoa kattama, mutta kenties edustava.
Kierroksen kerääminen on ollut käytännössä loputonta pois valitsemista. Loputtoman monta kiinnostavaa teosta ja kohdetta jäi pois rastien joukosta, mutta tarkkasilmäinen suunnistaja voikin bongata jos mitäkin reitin varrelta itsekin.
Jotta eksyminen pääkaupunkiseudun pyöräverkoston uumeniin ei kuumottaisi liikaa, on reitti suunniteltu melko helppokulkuiseksi ja esimerkiksi Google Mapsin reittiohjeet opastavat varsin sujuvasti rastilta toiselle jos oma paikallistuntemus ei riitä.
Ja mikäli reitti vaikuttaa pitkältä, palottelin sen myös kolmeen osaan, jotka voi huoletta kiertää yhdessä tai erikseen. Ja voi rasteja halutessaan käydä tarkastamassa yksitellen pitkin kesää.
Itä-Helsingin ja kantakaupungin, sekä hieman Vantaankin puolelle leviävän reitin kiertämisestä kertyy kilometrejä jotain 30 ja 40 välillä. Mikäli nämä on hotkaistu nopeasti, sisällytin mukaan myös muutaman päiväretken kohteiksi mainiosti sopivan rastin Espooseen ja Keravalle.
Aika hyvin suunnistus saattaa onnistua myös kaupunkipyörillä, joiden asemia löytyy reitin varrelta runsain mitoin.
Vaikka taide ja pyöräilyn ilo ovat mielestäni riittäviä kannustimia, päätti HePo järjestää kierroksesta kiinnostuneille myös arvonnan. Mikäli kuvaat pyöräsi vähintään kolmella kierroksen varrelta löytyvällä tähtirastilla ja lataan kuvat #katutaidesuunnistus-häsän kera Instagramiin osallistut arvontaan.
Lisätietoja arvonnasta ja kaikesta muusta asiaan liittyvästä löytyy HePon kotisivulta.
Poistuuko katu katutaiteesta? Jussi TwoSevenin näyttely taidemuseossa herätti pohtimaan katutaiteen ja taideinstitutioiden suhdetta sekä sitä, mikä katutaiteessa lopultatkin on merkityksellistä.
Graffitibuumista graffitibuumiin Matka nollatoleranssista katutaidebuumiin on pitkä, mutta se on tehty Suomessa nopeasti. Kaksi dokumenttielokuvaa valottaa tapahtunutta.
Häiriköiden koronavuosi 2020 Vuosi 2020 toi Häiriköillekin pitkän lomautuksen ja perui monet opetuskeikat. Toisaalta ehdin järjestämään vuoden aikana viisi näyttelyä, joista kolme rakentui…
Kulkuri, runoilija, vallankumouksellinen T-Bone Slim on 1800-luvulla syntynyt yhdysvaltalainen runoilija, lauluntekijä, junapummi ja agitaattori. Hänen oikea nimensä oli Matti Huhta ja hänen ajatuksiinsa…
Graffiti politiikan ja byrokratian pyörteissä Graffiti saapui Suomeen moniin muihin Euroopan maihin verrattuna hieman jälkijunassa. Sen ympärille syntyi kuitenkin 1980-luvun lopulla hyvin innokasta liikehdintää: tekijöitä…
