Ruotsalainen kalustejätti IKEA on perinteisesti ollut ympäristöväen hampaissa koska kertakäyttökulttuuri. Nyt syntilistalle on lisätty myös vero-optimointi (lue: veronkierto).

Käsi ylös, kuka on joskus tuskaillut Ikean kalusteiden kasaamisen kanssa. Osia on aina väärä määrä ja ne ovat väärän mallisia – tai siltä ainakin tuntuu. No, aika samanlaiset tuntemukset ovat olleet pinnassa, kun olen lukenut näitä Ikean verojärjestelyjä. Kalusteita kasattaessa syntyvä hämmennys tuskin on valmistajan tavoitteena, mutta verojärjestelyjen synnyttämä hämmennyt taitaa olla ihan tavoitteena. Kun konsernin sisäiset rahavirrat kuljetetaan riittävän monen yrityksen, maan ja järjestelmän lävitse, katoaa verotettava pääoma vähän kerrallaan.

Kymmenen vuoden ajan journalistit ja aktivistit tutkivat Ikean rahaliikkeitä. EU:n Vihreät/EFA-ryhmä julkaisi hiljattain tutkimusten tuloksista raportin. En edes yritä väittää ymmärtäväni Ikean rahaliikkeitä ja piruetteja, tuskin kovinkaan moni niitä ymmärtääkään. Oheinen video kuitenkin kuitenkin omalta osaltaan selventää prosessia.

Ja niin se menee ja on aina mennyt niin.

Eihän Ikea tietenkään ole yksin tämän luovan kirjan pidon kanssa. Esimerkiksi maamme pääministeri on hoitanut omia omistuksiaan hyvinkin luovasti ja samoin liikenne- ja viestintäministeri Berner on ollut mukana yhtiöjärjestelyissä, joissa ei ole kohdeltu verokarhua pelkästään huomaavaisesti. Ei myöskään kannata unohtaa sitä kertaa, kun valtionvarainministeri Stubb kehui tämän vero-optimointikikan olevan hyvinkin helppo hommeli ja kaikkien ulottuvilla.

Se, että Sipilä myöhemmin linjasi vero-optimoimiset ja niiden takana olevan ahneuden sairaaksi oli tietenkin oikean suuntaista, mutta melkoisen falskia.

Mutta onko kyseessä pelkästään kateellisten panettelu ja uikutus? Ei välttämättä. Kyse on ihan oikeasti oikeudenmukaisuudesta ja tietenkin yhteiskunnan moraalisesta pohjasta. Kuka muka olisi kiinnostunut maksamaan veroja, mikäli isommat näyttävät mallia maksamatta jättämisestä?

Haastattelin viime vuonna aihetta hieman humoristisestikin lähestyvän Veroparatiisimatkojen hankekordinaattori Heli Mahkosta.

“Kyllä me olemme ihan tosissamme. Verot ovat kuitenkin hieman kuiva ja tekninen aihe. Mielestämme tämä on kiinnostavampi tapa nostaa aihe keskusteluun”, Mahkonen totesi.

Suomen valtion tappioiksi tästä vero-optimoimisesta ja veronkierrosta arvioidaan useita miljardeja vuodessa.

”Hallitusohjelmassa on yksi lause, jossa todetaan että tullaan tekemään töitä veropohjan tervehdyttämiseksi ja puuttumaan kansainväliseen veronkiertoon. Ei muuta. Ja samalla leikataan rahoitus Finnwatchilta, joka on ainoa järjestö joka tutkii tätä veronkiertoa”, Mahkonen kertoi haastattelussa.

Mahkosen mielestä ei ole mitenkään liioiteltua sanoa, että valtiolta jää enemmän veroja saamatta aggressiivisen verosuunnittelun takia kuin mitä se säästää leikatessaan verosuunnittelun tutkimisesta.

”Paha sitä on puuttua epäkohtiin, jos kukaan ei niitä ole selvittänyt eikä niistä sitten tiedetä.”

Koska aihe on monimutkainen, päätimme pukea viestin kuvalliseksi  ja teimme vastamainoksen aiheesta. ”Skatterflyktare” kuvastaa vero-optimoitiprosessia sen kaikessa yksinkertaisuudessa. Tämä tuote olisi epäilemättä myyntimenestys, mikäli se saataisiin kuluttajamarkkinoille – me kuluttajakansalaiset kun maksamme monin veroin kovempia veroja kuin nämä yrityskansalaiset.

Olisi ihanan demokraattista, jos me kaikki voisimme väistää ärsyttävät verot ja muut sen sellaiset. Olisi kunnollista, olisi ihanteellista, olisi optimia.