Voima 20 vuotta sitten
Ensimmäinen Voima-lehti ilmestyi marraskuussa 1999. Juttusarja palaa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsitellyt parin vuosikymmenen ajan.
Neoliittisella ajalla 4000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua porukkaa alkoi kerääntyä nykyään Välimerenä tunnetun vesialueen pohjoispuolelle vuoristoon. Alue kukoisti pronssikaudelta Rooman valtakunnan aikaan, eivätkä visigootitkaan tuhonneet Nîmes-nimistä hiidenkivien ja amfiteattereiden kaupunkia.
1700-luvulla Ranskan Nîmes tuli kuuluisaksi kangaskutomoistaan. Kestävä puuvillakangas brändättiin ”Nîmesistä kotoisin olevaksi”, ranskaksi ”de Nîmes”, ja se lausutaan ”denim”. Eikä ollut kuluva kuin 302 vuoden hujaus, kun ilmestyi Voima 06/02, jossa kerrottiin Levi’s-merkkisten denimfarkkujen kriisistä.
Otsikolla ”Levi’s Goes East” Voima julkaisi yhdysvaltalaisen demokratia-aktivisti Dara Caldwellin jutun vaateteollisuudesta.
”Leviksen farkut ovat monille yhtä kuin USA”, Caldwell aloitti. ”Monet muut yhdysvaltalaiset vaateyhtiöt, kuten Gap, Guess ja Ralph Lauren, ovat jo pitkään teettäneet vaatteita ulkomaisilla alihankkijoilla. Levi’s yrittää nyt kohentaa kehnoa tulostaan ja seuraa perässä. Tekstiilialan työntekijöiden kannalta tieto on masentava. Washington Postin paljastettua, että Leviksen farkkuja tehtiin kiinalaisella vankityövoimalla, yhtiö oli suurista vaatevalmistajista ensimmäinen, joka laati säännöstön työntekijöidensä oikeuksista.”
Voimassa on kautta aikain kirjoitettu paljon työntekijöiden oikeuksista ja vaatebisneksen rumista puolista. Voima ei enää 2020-luvulla onneksi ole ainoa raportoija, mutta orjatyöstä muistutellessaan parikymmentä vuotta sitten Voima oli suomalaisen journalismin temmellyskentällä vielä yksinäinen.
Vielä 2000-luvun alussa kierrätysvaatteiden käyttämistä pidettiin kovin marginaalisena touhuna eikä sanaa ”vintage” käytetty apuna hintojen nostamisessa. Moni luuli myös, että keskihintaista kalliimpia merkkivaatteita kokoon kursineille työntekijöille on maksettu enemmän. Kuitenkin on paljastunut, miten sekä luksusmerkkien että pikaisesti uudistuvan halpismuodin tuotteet ovat yhtälailla köyhien vankien valmistamia. Jopa samoissa tehtaissa saatetaan tehdä aivan eri hintaisia tuotteita luksusputiikeista halpahalleille.
”Sitä mukaa kun menetämme kotimaista tuotantoamme, meistä tulee aiempaa haavoittuvampia maailmassa tapahtuville poliittisille muutoksille”, sanoi yhdysvaltalainen aktivisti Medea Benjamin 20 vuotta sitten. ”Riippuvuutemme ulkomaisesta öljystä saa meidän paapomaan Saudi-Arabiaa, riippuvuus Kiinan tai Meksikon tuotannosta estää meitä edistämästä niiden ihmisoikeuksia. Ikävää, että Levi’s lähtee Yhdysvalloista, mutta jos sosiaalisesti vastuullinen toiminta ei kannata, firman olisi luovuttava koko vaatebisneksestä.”
Levi’s jatkaa vaatebisneksessä. Häiriköt-päämajan vastamainos ”We Don’t Pay Living Wages” muistutti helmikuussa 2021, ettei moni vaatefirma maksa kunnollisia palkkoja. Ei myöskään Levi’s.