Teknologia ei pelasta
Blogissa Antti Kurko suuntaa katseen tulevaan ja tarkastelee teknologian vaikutuksia meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla.
Kirjoittaja tekee mediatutkimuksen maisteriopintoja Tampereen yliopistossa ja on erityisen kiinnostunut mediateknologioiden vaikutuksesta ihmisiin ja ympäristöön.
Jätteen näkeminen auttaa meitä hahmottamaan toimintamme seurauksia. Emme tunnista yhtä helposti digitaalisen median vaikutuksia ympäristöön kuin esimerkiksi paperisen sanomalehden. Sanomalehti on käyttöiältään lyhyt, ja kierrätykseen menevää paperia joutuu jatkuvasti kantamaan jätekatokseen. Metsiä pitäisi suojella enemmän luontokadon hidastamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Sen sijaan ne hakataan sellun ja paperin raaka-aineeksi.
Digitalisaation aiheuttamat ympäristöhaitat on helpompi jättää huomiotta. Elektroniikkalaitteissa käytettävät metallit louhitaan usein epäinhimillisissä olosuhteissa kehittyvissä maissa. Muutaman vuoden päästä samat metallit tuodaan elektroniikkajätteenä takaisin kehittyviin maihin.
Samaan aikaan, kun paperijätteen määrä laskee, elektroniikkajätteestä eli e-jätteestä on tullut maailman nopeimmin kasvava jätteen laji. Vuoden 2021 aikana ihmiskunta tuotti 57,4 miljoonaa tonnia e-jätettä. Vuoden e-jätteet ovat massaltaan enemmän kuin Kiinan muuri, joka on suurin ihmisen valmistama rakennelma.
Sanomalehtiä on helppo kierrättää, ja niistä voi tehdä uusiopaperia. E-jätteen kierrättäminen ei ole aivan yhtä yksinkertaista, koska kierrätyksestä vapautuu myrkyllisiä kaasuja ja kemikaaleja luontoon. Elektroniikkajätteen kierrättäminen uudelleenkäyttöön voi olla jopa ympäristölle vahingollisempaa kuin sen hautaaminen kaatopaikalle.
Jätettä ei synny pelkästään laitteiden hajotessa, vaan myös siksi, että tekniikka kehittyy ja tarvitaan uusia laitteita. Näin tulee käymään esimerkiksi, kun 5G-verkot otetaan laajamittaiseen käyttöön, mutta jo nyt käytössä olevat, tähän asti täysin toimivat laitteet saattavat lakata toimimasta, jos valmistaja ei enää päivitä niitä.
Uutta elektroniikkaa ei tarvita pelkästään älypuhelimiin tai tietokoneisiin, vaan myös sosiaalisen median, pilvipalveluiden, suoratoistopalveluiden, hakukoneiden, applikaatioiden ja karttapalveluiden palvelinkeskuksiin. Niiden toiminnan synnyttämät valtavat määrät dataa varastoidaan ja välitetään datakeskusten kautta.
Irlanti on houkutellut maahan suuria sosiaalisen median jättejä verohelpotusten ja hyvien sähköverkkojen avulla. Datakeskusten osuus on tällä hetkellä Irlannin sähkönkulutuksesta 11 prosenttia, ja osuuden on ennustettu kasvavan 30 prosenttiin vuosikymmenen loppuun mennessä.
Monet maat ovat pulassa kasvavan sähkön kulutuksen kanssa samalla, kun lähitulevaisuudessa virtuaalisesta maailmasta metaversumeineen ja moniaistisine kokemusympäristöineen on tulossa osa arkea. Tämä tulee kasvattamaan datan määrää räjähdysmäisesti. Uudet, massiiviset datakeskukset uhkaavat ilmastotavoitteiden täyttymistä.
Mikäli sähköntuotanto ei kasva samaa vauhtia kuin sen kulutus, sähkön hinta kohoaa entisestään. Samalla sähköisen infrastruktuurin ylläpitäminen muuttuu vaikeammaksi. Singapore onkin jo rajoittanut datakeskusten rakentamista.
Ihminen ei ole vielä keksinyt yhtään teknologiaa, joka ei vaikuttaisi luontoon. Tietoa tarvitaan, jotta voimme käyttää teknologiaa vähemmän haitallisella tavalla.
Moni on päättänyt vähentää paperin käyttöä ympäristösyistä. Myös datan keräämisestä ja elektroniikan käytöstä pitäisi ajatella samoin ja ymmärtää, ettei niitäkään saa tuhlata.
