Tarkkailija
Vapaaehtoinen ihmisoikeustarkkailija Mia Haglund kirjoittaa arjesta Palestiinassa.
Vuonna 2015 tilanne Länsirannalla koki uuden väkivallan aallon. Syyskuun lopusta lähtien yhteenotot palestiinalaisten ja israelilaisten sotilaiden ja siirtokuntalaisten kanssa ovat lisääntyneet. YK:n toimiston UN OCHAn mukaan lokakuun ja marraskuun välisenä aikana 102 palestiinalaista ja 17 israelilaista on kuollut sekä 11 299 palestiinalaista ja 169 israelilaista haavoittunut. Vuoden vaihtuessa määrät ovat kasvaneet tasaisesti, kuolleita palestiinalaisia on jo yli 130. Kolmasosa kaikista välikohtauksista on tapahtunut nykyisessä kotikaupungissani Hebronissa.
Väkivallan kierre sai Hebronissa alkunsa syyskuussa, kun israelilainen sotilas ampui 18-vuotiaan opiskelijan nimeltä Hadeel al-Hashlamoon. al-Hashlamoonia syytettiin yrityksestä puukottaa sotilasta, mutta tapahtumasta esitettiin jälkikäteen ristiriitaista tietoa. Tapahtuma ei ole ainutlaatuinen, lukuisat syksyn välikohtaukset seuraavat samaa kaavaa: nuori palestiinalainen käyttäytyy tavalla joka saa israelilaisen sotilaan epäilemään hänen olevan potentiaalinen uhka, joka tulee neutralisoida. Sotilaita on ohjeistettu ampumaan epäröimisen sijaan.
Myös toinen kaava on toistunut viime kuukausina. Palestiinalaisnuori käy sotilaan, siirtokuntalaisen tai israelilaisen siivilin kimppuun, aseenaan useimmiten keittiöveitsi. Lopputuloksena kadulla makaa luotien lävistämä ruumis. Hyökkääjä on neutralisoitu.
Väkivallan yllyttämät mellakat ovat vaatineet omat uhrinsa rauhattoman syksyn aikana. Sotilailla on ollut käytäntönä yrittää hajottaa mellakat kyynelkaasulla tai tainnutuskranaateilla. Nyt he ovat kuitenkin siirtyneet käyttämään myös sekä kumipäällysteisiä että tavallisia luoteja. Kaikki syksyn uhrit eivät kuitenkaan ole nuoria: Hebronissa ammuttiin marraskuussa 72-vuotias nainen huoltoasemalla.
Lisääntyneen väkivallan johdosta Jerusalemin pormestari kehotti lokakuussa kaikkia israelilaisia kantamaan aseita mukanaan, kuvaillen tätä jopa sotilaspalvelun suorittaneiden kansalaisvelvollisuutena.
Tarvitsemme lapsemme takaisin
Israelin viranomaiset eivät luovuttaneet kaikkien syksyn aikana kuolleiden nuorten ruumiita takaisin heidän perheilleen. Kuolleiden läheiset kokevat tämän kollektiivisena rangaistuksena heitä kohtaan, sillä palestiinalaisille hautajaiset ja kuolleen hyvästeleminen on kulttuurisesti erittäin merkittävää. Viranomaiset ovat ilmoittaneet, että perheet voivat saada lapsensa ruumiit, jos hautajaiset pidetään keskellä yötä pelkän ydinperheen kesken. Valtaosa palestiinalaisperheistä ei halua noudattaa ehtoja, sillä hautajaiset keskellä yötä on heille kunnianloukkaus, sillä vain rikolliset haudataan vähin äänin pimeässä.
Hebronissa ruumiita odottavat perheet pystyttivät teltan kaikille, jotka haluavat osoittaa solidaarisuuttaan. Teltta on avoin joka päivä aamusta iltaan ja perheet kerääntyvät päivittäin tukeakseen toisiaan ja levittääkseen pyyntöänsä. Teltan ylläpitäminen on perheiden keino osoittaa mieltään ja väkivallattomasti vaatia Israelin viranomaisia palauttamaan heidän lapsensa, jotta he saisivat perinteitä noudattavat hautajaiset.
Teltan seinät ovat päällystetty kuvilla hymyilevistä nuorista, ja teltassa istuvat miehet, isät, veljet, sedät, serkut, näyttävät lisää kuvia puhelimien valokuvagallerioista. Lopuksi yksi isä näyttää kuvan maassa makaavasta pojastaan. “En ollut paikalla kun hänet ammuttiin, eikä kuvasta näy onko hän vielä elossa vai ei. Israelin viranomaiset eivät ole suostuneet näyttämään minulle hänen ruumistaan, joten miten voin tietää että hän varmasti on kuollut?”.
Läheisten tarinat ovat koskettavia, he kertovat sekä lapsistaan, että ajoista ennen ensimmäistä intifadaa, jolloin juutalaiset ja muslimit Hebronissa leikkivät yhdessä. Ajasta jolloin ei tarvinnut hakeaa kirjallista lupaa matkustaa Jerusalemiin. Jotkut heistä kutsuvat syksyn väkivaltaisuuksia kolmanneksi intifadaksi, lisääntyneen väkivallan ajanjaksoksi, jolloin nuoret ja miehittävä voima ottavat mittaa toisistaan.
Joulukuussa Hebronissa järjestettiin suuri mielenosoitus, jossa osanottajat vaativat viranomaisia palauttamaan lapset perheilleen. Pyyntöön vastattiin vihdoin vuoden 2016 ensimmäisenä päivänä, jolloin Israelin viranomaiset palauttivat 17 ruumista takaisin perheilleen. Viisi perhettä odottaa vielä mahdollisuutta haudata lapsensa.
Marttyyri, terroristi, lapsi, uhri
Palestiinalaiset kutsuvat nuoria kuolleitaan marttyyreiksi, kun taas israelilaiset puhuvat heistä terroristeina. Perheilleen nuoret olivat kuitenkin lapsia, joilla oli elämäniloa, tulevaisuuden haaveita, jotka opiskelivat, olivat kihloissa.
Henkilökohtaisesti en halua käyttää kumpaakaan käsitettä kuvaillakseni syksyn aikana kuolleita nuoria. Marttyyreistä puhuminen glorifioi kuolemaa isänmaallisen tekona, vaikka väkivallan kierre hankaloittaa palestiinalaisten elämää valtavasti. Syksyn väkivaltaisuudet ovat Hebronissa johtaneet liikkumisen rajoittamiseen usealla alueella, kauppiaat kärsivät turistien puutteesta, lapset pelkäävät koulumatkaa, koska kohtaavat päivittäin sotilaita ja siirtokuntalaisia, jotka ovat entistä aggressiivisempia.
Terroristeista puhuminen vertaa keittiöveitsillä sotilaita uhanneita nuoria Daeshin tai Al Qaidan kaltaisiin ryhmiin. Suuri osa syksyn aikana henkensä menettäneistä nuorista eivät kuitenkaan syyllistyneet väkivaltaiseen hyökkäykseen, vaan kuolivat sotilaiden epäilyjen uhreina. Paikalliset ovat kuvanneet sotilaita, jotka asettavat veitsiä kuolleiden nuorten ruumiiden viereen, oikeuttaakseen ampumisen.
YK:n pääsihteeri Ban Ki-Moon kuvailee syksyn väkivallan kierrettä lopputuloksena miehityksen ja vuosikymmeniä kestäneen konfliktin aiheuttamasta vihasta, pelosta, nöyryytyksestä ja turhautumisesta. Nuoret palestiinalaiset ovat väsyneitä rikottuihin lupauksiin eivätkä näe loppua miehitykselle. Jää nähtäväksi jatkuuko syksyn keittiöveitsien ja luotien välinen taistelu myös 2016 ja kuinka monta uhria väkivallan kierre vielä vaatii.
