YleinenKirjoittanut Maria Haanpää

Valaita & valopilkkuja

Lukuaika: 2 minuuttia

Valaita & valopilkkuja

SääasemaSääasema

Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.

Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 20.–26.9.

Koillisväylän lisääntynyt kaupallinen laivaliikenne on jo tapahtunut tosiasia, mutta Luoteisväylä on toistaiseksi pysynyt jäisempänä ja hankalampana kulkea. Reitillä liikkumisen hankaluus koskettaa paitsi laivoja myös merieliöitä. On ajateltu että Luoteisväylä on nykyilmastossa liian jäinen, jotta esimerkiksi grönlanninvalaat pystyisivät kulkemaan sen läpi.

Uudet tutkimustulokset muuttavat vanhaa käsitystä. Viime viikolla julkaistiin ensimmäiset suorat havainnot siitä, että grönlanninvalaat pystyvät liikkumaan Luoteisväylällä sen koko pituudelta. Tämä käsitys perustuu havaintoihin valasyksilöistä, joiden liikkeitä seurattiin viime vuonna satelliitin avulla.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Luoteisväylän keskivaiheilla, käytännössä yhdellä ja samalla alueella Melvillensalmessa liikuskeli syyskuussa 2010 yhtäaikaisesti kaksi valasta, joista toinen oli saapunut paikalle Alaskan ja toinen Grönlannin vesiltä. Näiden valaiden tarkkaileminen oli osa laajempaa 2000-luvulla suoritettua seurantaa, jossa lähemmäs kaksisataa grönlanninvalasta on varustettu seurantalaitteilla.

Kumpikin Melvillensalmen grönlanninvalas palasi syksyn lähestyessä takaisin sinne mistä oli tullutkin, mutta havainto todistaa myös sen, että Luoteisväylä on nykyään potentiaalinen kulku- ja sekoittumisyhteys Atlantin ja Tyynenmeren grönlanninvalaspopulaatioiden välillä.

Tutkijat arvioivat lisäksi satelliittikuvien avulla, mitkä vuodet jaksolla 1979–2010 ovat olleet sellaisia, että grönlanninvalaat olisivat periaatteessa kyenneet uimaan Luoteisväylän läpi. Jos valaat pystyvät tähän aina kun väylä on korkeintaan 50-prosenttisesti jäässä, lienee väylän läpikulku ollut mahdollista myös vuosien 1998, 1999, 2007 ja 2008 syyskuussa, ja ehkä myös vuonna 1983.

Grönlanninvalaan (Balaena mysticetus) sieraimet. Grönlanninvalas pystyy etenemään merijään alla pitkiäkin matkoja, mutta ei toki miten pitkiä tahansa. (Kuva: Ansgar Walk/Creative Commons)

Valastutkimus julkaistiin Biology Letters -lehdessä. Siitä uutisoivat ScienceNOW, Yale Environment 360, Nature News Blog ja BBC News.

Maailman tuuliolosuhteita tutkittaessa on havaittu, että joillakin seuduilla, esimerkiksi Australiassa, tuulisuus on ollut vähenemään päin. Australiassa asiaa on nyt tutkittu tarkemmin, ja saatujen tulosten mukaan tuulikysymys ei olekaan niin yksinkertainen. Voidaan väittää, että tuulet ovatkin keskimäärin voimistuneet Australiassa.

Kahden metrin korkeudella maanpinnasta tuulet ovat kyllä heikentyneet vuosina 1989–2006 keskimäärin 0,36 prosenttia vuodessa. Mutta kymmenen metrin korkeudelta mitattaessa asiat ovatkin toisin: Australian tuulet ovat voimistuneet keskimäärin 0,69 prosenttia vuodessa. Tällä täsmentyneellä tiedolla lienee arvoa muun muassa tuulivoimaloiden rakentajille.

Windy Hillin tuulipuisto Queenslandissa Australiassa. (Kuva: public domain)

Tuulitutkimus julkaistiin Journal of Climate -lehdessä. Climate Progress uutisoi siitä.

Maataloutta rasittava kuivuus ei aina johdu veden absoluuttisesta vähyydestä, vaan usein vesipulan syynä ovatkin tehottomat ja epäoikeudenmukaiset tavat hyödyntää tarjolla olevaa vettä, erityisesti sadevettä. Tähän tulokseen päädyttiin, kun analysoitiin kymmenen suuren valuma-alueen tilannetta eri puolilla maailmaa.

Esimerkiksi Indusin ja Gangesin alueella noin 23 prosenttia riisiviljelmistä tuottaa vain puolet siitä mikä olisi mahdollista tuottaa kestävin keinoin. Toinen hätkähdyttävä esimerkki tulee Afrikasta, missä 96 prosenttia viljellystä maasta ei ole keinokasteltua vaan saa vetensä suoraan sateesta. Sikäläinen maatalous hyödyntää kaikesta huolimatta vain neljä prosenttia käytettävissä olevasta sadevedestä.

Tutkitulla kymmenellä valuma-alueella asuu yhtensä puolitoista miljardia ihmistä, joista 470 miljoonaa lukeutuu maailman köyhimpään väestöön. Ruoantuotannon kaksinkertaistamisen tarpeeseen voitaisiin helposti vastata politiikan keinoin, raportti viestii.

CGIAR:n Challenge Program on Water and Food -ohjelman (CPWF) raportti julkistettiin maanantaina neljännessätoista maailman vesikokouksessa (XIV World Water Congress). Siitä uutisoivat Reuters, Yale Environment 360 ja suomalainen Tiede-lehti.