Teksti Maria Haanpää

Ilmastouutisia 31.5.–6.6.

Viime perjantaina päättyi Brazzavillessä pidetty kansainvälinen kokous, jonka aiheena oli maailman kolmen suuren sademetsäalueen suojelu- ja kehityskysymykset. Kokouksen tulokset jäivät sopimustasolla laihoiksi, mutta nostamme esiin muutamia keskeisiä lukuja taustaraportista, jonka Yhdistyneiden kansakuntien elintarvike- ja maatalousjärjestö FAO ja kansainvälinen trooppisen puun järjestö ITTO laativat Brazzavillen kokousta varten.

Raportti käsittelee siis maailman tärkeimpien sademetsäalueiden tilaa. Nuo kolme tärkeää metsäaluetta ovat Amazonin allas Etelä-Amerikassa, Kongon allas Afrikassa ja Borneon-Mekongin alue Kaakkois-Aasiassa. Suurin osa maailman trooppisista sademetsistä, yli puolet maailman luonnontilaisista metsistä ja suurin osa maailman maaekosysteemien biodiversiteetistä on keskittynyt näille kolmelle alueelle.

Metsien kokonaispinta-ala näillä kolmella seudulla on yli 1,3 miljardia hehtaaria, mikä on noin kolmasosa koko maailman metsäpinta-alasta. Kyseiset metsät kuuluvat yhteensä kolmeenkymmeneen valtioon, mutta yli puolet sijaitsee pelkästään kolmen metsäisimmän maan alueella – Brasiliassa, Kongon demokraattisesssa tasavallassa ja Indonesiassa.

Amazonin ja Kongon altaan sekä Kaakkois-Aasian metsissä on keskimäärin 202 tonnia hiiltä hehtaarilla, mikä on neljäkymmentä tonnia enemmän kuin koko maailman metsissä keskimäärin. Vaikka nämä metsät muodostavat vain kolmanneksen maailman kokonaismetsäalasta, niissä on noin 271 miljardia tonnia eli 42 prosenttia siitä hiilestä, joka on varastoituneena koko maailman metsiin (biomassaan, kuolleeseen puuainekseen, karikkeeseen ja maaperään).

Amazonin, Kongon ja Borneon-Mekongin metsien merkitys on kiistaton. Raportti kertoo niistä valitettavasti sekä ikäviä että iloisia uutisia. Aloitetaan ikävistä uutisista.

Metsäkato jatkui näillä kolmella alueella vuosina 2000–2010 hälyttävällä vauhdilla useimmissa valtioissa. Kaikki kolmekymmentä maata yhdessä menettivät metsäalastaan vuosittain keskimäärin 5,4 miljoonaa hehtaaria eli noin 0,4 prosenttia. Nettomenetys oli absoluuttisesti laskien suurin Amazonin alueella, missä metsäpinta-ala supistui 3,6 miljoonaa hehtaaria vuodessa.

Metsiin varastoitunut hiili väheni metsäkadon myötä vuosina 2000–2010 noin 1,2 miljardia tonnia vuodessa.

Luonnontilaisen metsän pinta-ala pienenee nyt noin neljällä miljoonalla hehtaarilla vuodessa. Metsä voi menettää luonnontilaisuutensa esimerkiksi poimintahakkuiden seurauksena. Absoluuttisesti laskettuna luonnontilaista metsää menetetään nykyisin eniten Amazonin altaalla, mutta suhteellisesti eniten Kongon altaalla.

Luonnonmetsän tilalle on istutettu öljypalmua esimerkiksi Borneon saarella. (Kuva: Wakx/Creative Commons)

Metsille vahingolliset, laittomatkin käyttötavat ovat yleisiä useimmissa maissa. Alle viisitoista prosenttia metsistä on minkäänlaisen käyttö- ja hoitosuunnitelman piirissä. Metsien kestävä käyttö on yleistynyt useimmissa maissa vuoden 2005 jälkeen, mutta kattaa vieläkin vain 3,5 prosenttia metsäalasta niissä maissa, joista tuoretta tietoa ehdittiin saada tähän raporttiin.

Kolmella suurella sademetsäalueella on tapahtunut myös kehitystä parempaan suuntaan.

Vaikka metsäkato onkin yhä vauhdikasta, se näyttää sentään hidastuneen 24 prosenttia 1990-lukuun verrattuna. 1990-luvulla metsää menetettiin keskimäärin 7,1 miljoonaa hehtaaria vuodessa, mutta 2000-luvulla enää siis vain 5,4 miljoonaa hehtaaria vuodessa. Suurin osa metsäkadon nettohidastumisesta on Kaakkois-Aasiassa tapahtuneiden muutosten ansiota.

Lähes 200 miljoonaa hehtaaria eli noin 18 prosenttia metsistä sisältyy nykyisin kansallispuistoihin tai muihin virallisiin suojelualueisiin.

Istutettujen metsien ala kasvoi vuosina 2000–2010 yli puoli miljoonaa hehtaaria vuodessa. Vaikka istutusmetsiä onkin vain noin kaksi prosenttia metsien kokonaispinta-alasta Amazonin, Kongon ja Borneon-Mekongin sademetsäalueella, ne voivat toivottavasti vähentää luonnontilaisiin metsiin kohdistuvaa käyttöpainetta.

Raportissa ihmetellään yleisesti ottaen sitä tuhlailevaa asennetta, jonka kohteena trooppiset metsät yhä ovat. Metsien potentiaalinen kokonaisarvo sellaisenaan olisi suurempi kuin melkein minkä tahansa vaihtoehtoisen maankäyttötavan. Miten se vauraus saataisiin tuntumaan ihmisten arjessa esimerkiksi niissä ”vähiten kehittyneissä maissa”, jotka sijaitsevat näillä kolmella keskeisellä metsäseudulla?

FAO:n ja ITTO:n sademetsäraportista uutisoi selkeimmin mutta lyhykäisesti Yale Environment 360. Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa silmäillä itse raporttia, jossa on paljon tietoa suhteellisen helppolukuisessa muodossa. Raportti on tarjolla englannin-, ranskan- ja espanjankielisenä (valitse kieliversio otsikon ”state of rainforest in the three bassins” alta).

Uusi kartta trooppisten metsien hiilinieluista. Punainen väri kartalla merkitsee alueita, joilla hiiltä on biomassaan varastoituneena kaikkein eniten hehtaaria kohti. Maailman kolme suurinta sademetsäaluetta – Amazonin allas Etelä-Amerikassa, Kongon allas Afrikassa ja Borneon-Mekongin alue Kaakkois-Aasiassa – piirtyvät valtavina hiilivarastoina tällekin kartalle. (Kartta © NASA/JPL-Caltech/UCLA/Winrock International/Colorado State University/University of Edinburgh/Applied GeoSolutions/University of Leeds/Agence Nationale des Parcs Nationaux/Wake Forest University/University of Oxford)

Tropiikin metsien hiilivarastot on kartoitettu uudella tarkkuudella. Uusimpien tulosten mukaan 2000-luvun alkuvuosina maailman trooppisiin metsiin oli sitoutuneena yhteensä 247 miljardia tonnia hiiltä. Maanpäällisen biomassan osuudeksi laskettiin 193 miljardia tonnia ja maanalaisen juuriston osuudeksi 54 miljardia tonnia hiiltä.

Melkein puolet tästä 247 miljardista hiilitonnista oli varastoituneena Amerikoiden trooppisiin metsiin. Yksin Brasilian osuudeksi arvioidaan 61 miljardia tonnia hiiltä.

Kartoitus kohdistui yhteensä 2,5 miljardin hehtaarin laajuiseen metsäalaan 75 trooppisen valtion alueella.

Tutkimus julkaistiin Proceedings of the National Academy of Sciences -lehdessä. Siitä kirjoittivat Mongabay.com ja suomalainen Tähdet ja avaruus.