Sääasema
Sääasema tarjoaa ilmastouutisia ja ympäristöanalyysiä Fifin asiantuntijoilta.
Teksti Maria Haanpää
Ilmastouutisia 23.11.-29.11.
Tärkeimpien pitkäikäisten kasvihuonekaasujen pitoisuus ilmakehässä nousi vuonna 2009 suuremmaksi kuin kertaakaan teollisen vallankumouksen alun jälkeen. Viisi tärkeintä tällaista kaasua ovat hiilidioksidi, metaani, typpioksiduuli sekä kloorifluorihiilivetyihin eli CFC-yhdisteisiin kuuluvat diklooridifluorimetaani (CFC-12) ja trikloorifluorimetaani (CFC-11). Ne ovat yhdessä saaneet aikaan noin 96 prosenttia siitä säteilypakotteen kasvusta, jonka pitkäikäiset kasvihuonekaasut ovat aiheuttaneet vuoden 1750 jälkeen.
Säteilypakotteella tarkoitetaan yksinkertaisesti ilmaistuna sitä eroa, joka vallitsee maapallon ilmakehään saapuvan auringonsäteilyn ja ulos ilmakehästä lähtevän lämpösäteilyn välillä. Positiivinen säteilypakote lämmittää Maan pintaa, negatiivinen taas johtaa viilenemiseen.
Kaikkien pitkäikäisten kasvihuonekaasujen yhdessä aiheuttama säteilypakote kasvoi 27,5 prosenttia viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden aikana (1990-2009). Vuodesta 2008 vuoteen 2009 kasvua oli yhden prosentin verran.
Hiilidioksidin määrä ilmakehässä pysyi jokseenkin muuttumattomana noin kymmenentuhannen vuoden ajan ennen teollisen vallankumouksen alkua. Vuoden 1750 jälkeen ilmakehän hiilidioksidipitoisuus on noussut noin 38 prosenttia. Vuonna 2009 hiilidioksidipitoisuus oli maailmanlaajuisesti keskimäärin 386,8 miljoonasosaa.
Ilmakehän runsastuva hiilidioksidi on aiheuttanut 85 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikaisesta säteilypakotteen kasvusta.
Ilmakehän hiilidioksidipitoisuutta kasvattaneet päästöt ovat suurimmaksi osaksi peräisin fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta, metsäkadosta ja muista maankäyttötapojen muutoksista.
Ilmakehän metaanipitoisuus on noussut vuoden 1750 jälkeen noin 158 prosenttia. Vuonna 2009 pitoisuus oli maailmanlaajuisesti keskimäärin 1803 miljardisosaa. Metaani aiheuttaa nykyisin noin 18,1 prosenttia globaalista säteilypakotteesta.
Metaanipitoisuuden nousu on ollut yhä suuremmassa määrin seurausta ihmistoiminnasta. Noin 60 prosenttia maailman metaanipäästöistä on nyt peräisin etenkin karjataloudesta, riisinviljelystä, fossiilisista polttoaineista, kaatopaikoilta ja biomassan polttamisesta. Luonnonkosteikot, termiitit ja muut luonnolliset päästölähteet tuottavat loput nelisenkymmentä prosenttia.
Metaanipitoisuuden kasvu oli kutakuinkin pysähdyksissä vuosina 1999-2006, mutta kolmen seuraavan vuoden aikana pitoisuus nousi jälleen. Metaanin uusi runsastuminen oli todennäköisesti peräisin kosteikkoalueilta: Poikkeuksellisen lämpimät säät pohjoisen pallonpuoliskon korkeilla leveysasteilla vuonna 2007 ja normaalia suurempi sademäärä tropiikissa vuosina 2007 ja 2008 lisäsivät luonnollisia metaanipäästöjä. Asiaa ei ole kuitenkaan saatu selvitettyä vielä kokonaan, eikä tiedetä millaisena ilmakehän metaanipitoisuuden kasvu tulee mahdollisesti jatkumaan.
Ilmakehän typpioksiduulipitoisuus on noussut vuoden 1750 jälkeen noin 19 prosenttia. Vuonna 2009 pitoisuus oli maailmanlaajuisesti keskimäärin 322,5 miljardisosaa. Ilmakehän typpioksiduuli aiheuttaa noin 6,24 prosenttia globaalista säteilypakotteesta.
Ilmakehään päätyvästä typpioksiduulista ehkä noin 40 prosenttia on peräisin ihmistoiminnasta kuten esimerkiksi biomassan polttamisesta, lannoitteiden käytöstä ja erinäisistä teollisista prosesseista.
Yläilmakehän otsonikerrosta tuhoavat CFC-yhdisteet ja eräät muut kasvihuonekaasut aiheuttavat yhdessä 12 prosenttia globaalista säteilypakotteesta. Osa näistä yhdisteistä on vähenemään päin otsonikerroksen suojelutoimenpiteiden ansiosta.
Niiden tilalle on otettu käyttöön uusia yhdisteitä, jotka ovat otsonikerrokselle jonkin verran vähemmän vahingollisia, mutta jotka toimivat taas valitettavasti myös kasvihuonekaasuina. Näiden uusien yhdisteiden pitoisuudet ilmakehässä ovat vielä vähäisiä mutta ovat kasvamassa nopeasti.
Kasvihuonekaasuja tarkasteli Maailman ilmatieteen järjestön WMO:n tämänvuotinen Greenhouse Gas Bulletin (pdf), joka julkaistiin viikko sitten. Reuters uutisoi siitä, kuten myös suomalaiset Ilmatieteen laitos, Yle Uutiset, Helsingin Sanomat ja Maaseudun Tulevaisuus.
Arktisten alueiden potentiaaliset metaanipäästöt olivat korostetusti esillä sekä WMO:n bulletiinissa että siihen liittyvässä uutiskirjoittelussa. Ilmakehän metaanipitoisuuden mahdollisesti kiihtyvä kasvu onkin vakava uhka, joka on syytä pitää mielessä. Siitä huolimatta, ja koska muut uutisjutut eivät maininneet tätä yhtä jo nyt konkretisoitunutta lukua, me toistamme sen vielä kerran:
Ilmakehän runsastuva hiilidioksidi on aiheuttanut 85 prosenttia viimeisen kymmenen vuoden aikaisesta säteilypakotteen kasvusta.
