Räps
Palstalla kulttuuritoimittaja Ville Hänninen kirjoittaa kuvista.
Katso kuvaa. Katso sitä tarkasti. Näetkö kirjoja? Katso vielä tarkemmin. No niin.
Julkisen keskustelun perusluonne on, että se kadottaa heti aluksi mittasuhteensa. Ei keskustella asiasta, vaan keskustellaan, mitä asiasta keskustellaan. Ilmiön on pakko olla merkityksellinen, koska siitä on kirjoitettu ja keskusteltu ja koska ”ruovetinen kirjakauppias” lähettää lehdille tiedotteen julkaistavaksi.
Siltala-kustantamon päätös myydä yksi nimikkeensä yksinoikeudella muualle kuin Otavan omistamaan Suomalaiseen Kirjakauppaan puhutti, koska rivien väleistä urkittiin, mitä tämä kertoo Suomalaisen hallitseman perinteisen kirjakauppamarkkinan tilanteesta ja millaisissa väleissä kustantamot ovat keskenään.
Lisäksi – ja ennen kaikkea – tarjoutui mahdollisuus kertoa, mitä mieltä keskustelija on marketeista, Suomalaisen hajukumeista, kapitalismista, kirjailijasta ja lukemisen tärkeydestä. Sen rinnalla on samantekevää, ettei Kari Hotakaisen Helmi ole mikään Juoksuhaudantie ja alle nelikymppisillä on vaikeuksia muistaa, kenestä on kyse.
Aikuisten heikkenevä keskittymiskyky helpottaa suurtenkin kohujen nousua ja lässähdystä ällistyttävän lyhyessä ajassa. Enää uutisista ei tosin puhuta tulevina kalankääreinä, koska markettikaloja ei kääritä sanomalehteen ja lehtien painaminen vähenee muutenkin vuosi vuodelta.
Kävin syyskuussa useissa K-kaupoissa. Yhdessäkään Helmen sijoittelu ei vastannut teoksen saamaa huomiota. Kauppiaat tuntevat asiakkaittensa tarpeet. Hotakaiset oli otettu myyntiin, mutta ei niille samaa menekkiä oleteta kuin pastakastikkeille.
Yleensä näky vierailemissani kaupoissa oli tämän kuvan mukainen. Toisinaan Helmet löytyivät ylähyllyltä, toisinaan perältä. Oma teline ei auta perusongelmassa: yhdelle kirjalle ei anneta erityisasemaa tai ylimääräistä tilaa, ja harvassa K-kaupassa edes on kirjaosastoa.
Ratkaisu kuvaa myös painetun sanan markkinaa laajemmin. Se on ajettu nurkkaan. Tuhannen neliön myymälän nurkassa nököttää rivitolkulla ristikkolehtiä suurille ikäluokille. Kassan viereen pääsevät varmuudella vain iltapäivälehdet, toistaiseksi.
Kun Pirkka-logon saanut romaani ilmestyi, moni pohti, onko seuraavaksi luvassa Alepa-dekkari tai Lidl-tosirikostelu.
Ei ole. Lidlin Ranska-viikolla puolta myydyistä teematuotteista markkinoitiin Emily in Parisin brändillä. Tuoteperhe Duc de Coeur (suomeksi ”sydänten herttua”) oli valmistanut kystä kyllä, esimerkiksi quichejä, macaroneja, madeleineleivoksia, sitruuna-limettilimonadia, vehnäpitkoja, yrttiöljyspraytä ja sitruunatorttuja.
Ja nyt alkaa jouluhysteria.
