Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Eurooppa on laiva globaalilla merellä, ja se vaatii peruskorjausta. Meri ei ole nyt tyyni. Vuotojen tukkimisella voi aikansa hoitaa seurauksia, mutta ei varsinaisia syitä. Tarvitaan lahojen ja toimimattomien rakenteiden korvaamista uusilla sekä ennen kaikkea kurssin muuttamista sosiaalisesti oikeudenmukaisempaan, kestävämpään ja ekologisempaan suuntaan. Mutta millä suunnitelmilla ja minkä ihmiskuvan varassa tämä tehdään? Se riippuu seuraavien ja sitä seuraavien ja tulevien vaalien äänistä. Kääntyminen on hidasta.
Laivan kapea vertauskuva murrettakoon kuitenkin alkuunsa. Todellisuudessa Eurooppa ei ole metallia, puuta, purjeita tai rahaa. Se on sekavampi ja tunnevetoisempi. Eurooppa on reilun 500 miljoonan ihmisen liitto. Henkilökohtaiset tavoitteet, ideat ja tunteet sekä syttyvät että unohtuvat. Öisin meistä jokainen näkee unia ja aamuisin on toivoa tai epätoivoa pullollaan. Elävä elämä on rakkautta, vihaa, vaikeuksia, iloa, syntymää, kuolemaa, toimettomuutta ja toimeliaisuutta, tulevia ja menneitä kesäpäiviä sekä talven pimeää sydäntä. Työtä tehdään ja tarvitaan.
Liittomme on tuottanut rakenteita, jotka voivat vaikuttaa kiinteiltä, mutta ovat aina sopimuksenvaraisia. Ne ovat syntyneet historiallisissa tilanteissa, ja ne voivat kukoistaa tai nuutua. Jos ne eivät palvele, ne pitää vaihtaa. Demokratiassa ei kuitenkaan saa koskaan täysin sitä mitä tilaa, mutta yhtenevien tavoitteiden ja vastatavoitteiden dialogissa syntyy aina jotain.
EU:n valuviat estävät tehokkaasti kurssin muuttamista. Ekonomisti ja filosofi Frédéric Lordonin mukaan Unionimme perussopimukset tekevät mahdottomaksi sen, mikä olisi välttämätöntä sosiaalisesti oikeudenmukaisen politiikan toteuttamiseksi. Le Monde Diplomatiquen (2/2019) artikkelissaan Lordon luettelee näitä esteitä.
”Kaikki pyrkimykset tehdä jotain toisin ovat tuomittuja törmäämään EU:n eri perussopimuksiin. Juuri perussopimusten takia on muodollisesti mahdotonta höllentää talouskuria, joka tuhoaa julkisia palveluja, tai esimerkiksi sulkea ilman minkäänlaista poliittista legitimiteettiä toimiva itsenäinen keskuspankki.”
Samat rakenteet dominoivat yritysten ja valtioiden rahoitusta sekä tekevät mahdottomaksi pysäyttää yritysten tuotannon siirtymisen halvempiin maihin. Valtion tuen myöntäminen on vaikeaa. Euroopan idea on kaunis, mutta nyt meidän on kohdattava ongelmamme. Tilanteen kestämättömyys on jo kirjoitettu otsikoihin.
Maaliskuussa Täydellinen maailma -podcastissa (YLE/Kioski) eduskuntavaalien alla Li Andersson kuvasi päivänpolitiikan ja poliittisen idealismin suhdetta. Hänelle politiikka on taiteenlaji, jonka taituruus mitataan kyvyssä toimia ja ajatella sekä-että-periaatteella. Hyvällä poliitikolla pitää olla käsitys suunnasta, johon yhteiskuntaa haluaa kehittää, ja ymmärrys siitä miksi. Tarvitaan selkeä ihmiskuva, koska jokainen suunta tuottaa myös kaltaistaan ihmisyyttä.
”Mutta tietenkin, jotta olet taitava poliitikko, sinun pitää nähdä myös mitkä ovat vaikka seuraavan neljän vuoden aikana ne pienet askeleet tässä reaalimaailmassa, jotka otetaan sinne sinun utopian suuntaan. Eli silloin kun sinä pystyt yhdistämään konkreettisen päiväpolitiikan laajempaan visioon, niin silloin poliitikko on mielestäni oikeilla jäljillä.”
EU-vaalipäivä on 26. toukokuuta. Ehdokkaaksi kannattaa valita henkilö, joka osoittaa kykyä nähdä mahdollisen suunnan johon EU:ta pitäisi viedä tulevaisuudessa. Asioiden jatkaminen entiseen malliin on utopiaa, siis siinä toisessa, epärealistisuutta kuvaavassa merkityksessään.
