Pääkirjoitus
Voima on vuodesta 1999 ilmestynyt kulttuurilehti. Puoluepoliittisesti sitoutumaton lehti nostaa esiin yhteiskunnallisia aiheita niin maailmalta kuin kotimaasta. Pääkirjoitukset ottavat kantaa ja johdattavat lukijat numeron pariin.
Yhteiskuntafilosofi Axel Honnethin mukaan poliittista kamppailua eivät motivoi positiiviset moraaliset periaatteet vaan negatiiviset kokemukset. (Katkeruus poliittisena liikevoimana?)
Mika Pekkola haastatteli Honnethia lehteemme (s. 28). Honneth on toiminut vuodesta 2001 Frankfurtin Sosiaalitutkimuksen instituutin johtajana. Instituutti on sama, jonka suojissa Frankfurtin koulukunta syntyi 1930-luvulla. Honneth on Jürgen Habermasin ohella koulukunnan johtava nykyteoreetikko.
Honneth on käsitellyt työssään tunnustussuhteita. Nämä suhteet ovat myös monikulttuurisen teorian taustalla. Käsitteen etäisempi teoreettinen historia juontaa Hegeliin, joka pohti aihetta herran ja orjan teemojen kautta. Hegelin mukaan ihmiskunnan historiaa ajaa eteenpäin herran ja orjan välinen kamppailu. Käytännössä kysymys on osapuolten itsetietoisuuden kehittymisestä suhteen muodostamisen perustana. Yhteiskunnallinen ulottuvuus syntyy ajatuksesta, että ollakseen vapaa persoona, ihmisen on saatava tunnustusta sellaisena. Sittemmin ajatus on laventunut edelleen ja muun muassa Honneth on monipuolistanut tunnustussuhteiden ajatusta. Hän muistuttaa, että kriittisen teorian ydin on edelleen vapauttavan tiedon tuottamisessa.
Marraskuun ensimmäisellä viikolla alkavat seurakuntavaalit kautta maan. Vaalit ansaitsevat tänä vuonna huomion, koska tulos linjaa välillisesti myös samaa sukupuolta olevien kirkossa vihkimisen tulevaisuuden. Toisin sanoen, ne henkilöt jotka nyt valitaan paikallisten seurakuntien luottamushenkilöiksi, ovat pian päättämässä kirkolliskokouksen maallikkojäsenistä. Kirkolliskokous on puolestaan kirkon ylin päättävä elin. Sen lähivuosien tehtävänä on määrittää mikä on kirkon suhde samansukupuolisten avioliittoon. Kokouksen lakisääteinen tehtävä on muun muassa laatia esitys kirkkolain muutoksista.
Valtionkirkon asema poikkeaa muista uskonnollisista yhteisöistä. Valtiollisena instituutiona myös sen on pohjattava laajapohjaiseen demokratiaan ja ihmisyyden kirjon tunnustamiseen. Sitä ei ole, mikäli kirkko ei tunnusta oikeuksia jokaiselle jäsenelleen. Seurakuntavaalien äänestysvilkkaus oli viime vuonna vain 16 prosentin tienoilla. Paikoin se oli jopa niin alhainen kuin kuusi prosenttia. Itse en ole koskaan äänestänyt kirkollisvaaleissa, mutta luulenpa, että tänä vuonna hakeudun uurnille. Näin alhaisilla äänestyprosenteilla alkaa jo pienelläkin liikehdinnällä olla mahdollisuudet vaikuttaa ja laventaa valtionkirkkoinstituution tunnustussuhdeskaalaa. Tulkaa kaikki -liike (s. 9) on kerännyt kautta maan listan ehdokkaista, jotka jakavat liberaalit arvot.
Honnethin mielestä yhteiskunnan moraalinen kehittyminen tapahtuu tietoisuutta tuottavien tunnustuskamppailujen kautta. Hänen moniulotteinen tunnustuksen teoriansa nojaa kolmeen osa-alueeseen. Ne ovat rakkaus, kunnioitus ja arvostus. Vastakkainasettelu ei lopulta tuota hänen mielestään tavoiteltua vapautta.
Jarkko Kumpulainen
