![Muinaista Voimaa]()
Muinaista Voimaa
Vahvasti nykyajassa kiinni oleva juttusarja tarkastelee Voiman outoa ja värikästä historiaa. Ennen kaikki ei välttämättä ollut paremmin. Lue ja opi.
Voima on kautta aikain ollut skeittaajien, graffitiskenen, ituhippien ja eriarvoisuutta vastaan taistelevien äänenkannattaja.
Voima on voittanut puolelleen maan isänmaallisimmat konservatiivit raportoimalla talvi- ja jatkosodista.
Voiman lukijat ovat tienneet olla luottamatta Kremlin propagandaan, sillä Voima on kritisoinut Venäjän masinoituja vaaleja ja ennestään tuntemattoman KGB-miehen nostamista presidentiksi jo vuodesta 2000.
Ja Voima on kertonut sivukaupalla monenlaisista Suomessa uusista keksinnöistä kuten tuulivoimasta ja tofusta. Voima on valistanut sekä lukijoita että muita journalisteja avaamalla metsien hakkuiden, vapaakauppasopimusten, kaivoslakien, ilmastokriisin, luontokadon ja Venäjän hyökkäyssodan yksityiskohtia ja termistöä.
Kautta aikain Voiman toimittajat ovat panneet kaikki peliin, itsensä likoon ja mopon rotkoon testaamalla soijajätskejä, kasvismakkaroita, naturismia, hernekeittoja ja krikettiä. Ja pitkiä kalsareita, otsikolla ”Pitkät päällä paratiisiin”.
”Tyylikkäitä ja hyvin istuvia kalsareita ei tarvitse hävetä intiimissäkään kanssakäymisessä!”, Voiman salskea testiryhmä todisti.
NIIN, SIITÄ TALVISODASTA. ”Hyvin sumuista, ei lentokoneita tänään. Mutta ylhäältä kuuluu vislausta ja vinkunaa, ja hetki sen jälkeen räjähtää kaupungissa, mökki lentää kappaleina tai sortuu kivirakennus. Emme ole vielä tottuneet näihin sodan ääniin, että osaisimme suhtautua niihin oikealla tavalla. Mennään vain vähän liian herkästi maihin, sitten ylös kömpiessä huomaakin, että kuoppa ilmestyi johonkin sadan metrin päähän. Mutta kun se viheltäminen tuntuu niin pahalta…”
Siinä Uuno F. Inkisen päiväkirjoista ote, jonka hän kirjoitti rintamalla talvisodassa 31. joulukuuta 1939.
Voima-lehti alkoi jo ensimmäisestä numerostaan julkaista Inkisen päiväkirjoja. Voiman lukijat saattoivat lukea lehdestä missä Inkinen ja hänen taistelutoverinsa olivat olleet 60 vuotta aikaisemmin.
Uuno F. Inkisen Sotapäiväkirjan julkaisi kirjana Voiman silloinen suurin omistaja Like, joka oli tunnettu rockhenkisen kirjallisuuden nuorekkaana kustantajana.
Ilmestyessään Voima oli monin tavoin hätkähdyttävä. Pitkin Helsinkiä kiiri jo kesällä 1999 juoruja siitä, miten kasa hippejä purskauttaa maailmalle syksyllä uuden lehden, ja olimme tehneet kaikkemme levittääksemme ja vahvistaaksemme noita kauhunsekaisia huhupuheita. Erityisesti minulta se vaati lukuisia illanistujaisia Eerikinkadulla Corona-baarissa, mutta olihan se sen arvoista.
MONET MEISTÄ VOIMAA alun alkaen ideoineista höyrypäistä kuuluimme Helsingin yliopistolla tutustuneeseen kaveriporukkaan. Meille monissa ylioppilaskunnan luottamustoiminnassa marinoituneille tai vähintään kyseisten instanssien järjestämissä bileissä keekoilleille ympäristö- ja ihmisoikeusaktivisteille oli yllättäen alusta pitäen itsestään selvää, että Voima olisi kaupallisesti toimiva, mainosrahoitteinen lehti.
Jotkut provosoinnista huomiota hakevat ja poliittiselta ymmärrykseltään kehittymättömät ihmiset ovat nimitelleet Voimaa kommunistiseksi heti ensimmäisestä numerosta alkaen, mutta väitteelle ei ole ollut silloin sen enempää todellisuuspohjaa kuin nykyäänkään: ollaksemme kunnon punakaadereita olemme tehneet aivan hätkähdyttävän paljon raakaa bisnestä, jotta journalistinen ja kirjallinen kulttuuri – nekin kaupallisuuden läpäisemiä – kukoistaisivat.
Onneksi markkinointi onnistui ja ensimmäinen Voima kohtasi talven haljun pimeyden 29. marraskuuta 1999. Päätoimittaja Peik Johanssonilla oli visio siitä, miten lukijoille pitäisi tarjota aivan ennennäkemätöntä kuvamaailmaa jo kannesta alkaen. Kannessa oli muhkeaviiksistä miestä esittävä historiallinen kuva ja iso teksti: ”Kurdistan”. Kaupallista vetovoimaa ei varsinaisesti lisännyt miehen iso puukko vyöllä eikä edes viereinen kuva taaperoita imettävästä naisesta.
Kansi olisi voittanut Maailman epäkaupallisin julkaisu -kilpailun ulkonäkökategorian. Sisävuilta selvisi, että kansitaide liittyi keskiaukeaman kuvaliitteeseen otsikolla ”Kurdistan – maa jota ei ole olemassa.”
JOULUKUUSSA VUONNA 1999 Voima juhlisti ensimmäistä numeroaan kutsumalla bileisiin kaikki, jotka olivat tehneet lehteä tai halunneet tehdä sitä, joita viekkaudella tai vääryydellä haluttiin houkutella tekemään sitä tai jotka olivat muuten vaan bileiden sydämellisen sekoilevaa kohderyhmää.
Toista sataa juhlijaa nosti maljan Voimalle ja riemuitsi epäuskoisesti henkeään haukkoen, kun päätoimittaja Johansson uhosi, että lehtemme ilmestyy ainakin viisi vuotta, ja kun tuo kaukainen ja epätodennäköinen merkkipaalu on saavutettu, juodaan taas kuohuvaa.
Voiman tekijät ja fanit pelästyivät: ettäkö pitää odottaa viisi vuotta ennen kuin juodaan taas kuohuvaa? Jos Voima ei pärjää viittä vuotta, sitten jää hyvät bileet pitämättä. Onneksi terävä toimitus keksi asiaan tehokkaan ratkaisun: se järjesti juhlat jokaisen lehden ilmestymisen jälkeen, koska eihän sitä voinut tietää milloin lehti menisi nurin. Bileet kerran kuussa -käytännöstä luovuttiin vasta monen vuoden ja huomattavan rahanmenon jälkeen.
VOIMAN MAINOKSIA TUTKIMALLA voi luodata ajankuvaa Suomesta 25 vuoden ajalta. Kun vertaa ensimmäisten ja viimeisimpien Voima-lehtien mainoksia, huomaa miten paljon on ehtinyt tapahtua. Yrityksiä on fuusioitunut, joitain kadonnut. Uusia teollisuudenaloja on syntynyt, erityisesti viihdeteollisuuden puolelle.
Ensimmäisen Voiman sivulla kaksi eli niin kutsutussa sisäkannessa oli Elannon mainos. Se koostui tuotemerkeistä, joita olivat Maxi, Maxi Hakaniemi, Valintatalo, Sateenkaari, Elannon Ravintolat oy, Elannon Hautauspalvelu, Cumulus Seurahuone ja Ramada Presidentti.
Politiikassa on tapahtunut luonnollisia henkilövaihdoksia. Ensimmäisessä Voimassa itseään toi tykö presidenttiehdokas Tarja Halonen (sd.) pienellä ja kuvattomalla sivun alalaidan palkilla, mutta Vihreä Liitto kunnostautui koko sivun mainoksella, jossa komeili puolueen puheenjohtaja, ympäristöministeri Satu Hassi.
Myös puolueen lehti Vihreä Lanka (1983–2019) oli ostanut suuren pystymainoksen. Sittemmin Voimassa on mainostanut usean puolueen ehdokkaita ja järjestöjä. Erityisen ahkerasti mainoksia ovat ostaneet Sirpa Pietikäinen (kok.), Heidi Hautala (vihr.), Esko Seppänen (vas.), Eero Heinäluoma (sd.) ja Miapetra Kumpula-Natri (sd.). Mainostaminen Voimassa on oikotie menestykseen ja vaikutusvaltaan.
”FYSIIKAN LAKIEN MUKAISESTI voima on käynnistäjä, pysäyttäjä ja ylläpitäjä”, päätoimittaja Peik Johansson kirjoitti ensimmäisessä pääkirjoituksessaan 1999.
”Voima on myös enemmistön ääni: kannatamme ihmisoikeuksia, puhdasta ympäristöä ja ruokaa sekä väkivallatonta toimintaa hauskojen asioiden puolesta, vääryyksiä vastaan. Voima olkoon kanssanne!”
Ja olkoon Voima enemmistön ääni edelleen.
