Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Sonja Hyppänen
Viljellyt kalat on pumpattu täyteen erilaisia aineita, joiden terveysvaikutuksista keskustellaan ympäri maailmaa.
”Norjalainen lohi 6,99!” huutaa lappilaisen pikku kaupan mainoskyltti. Täyteen kalanraatoja pakattu pöytä seisoo kaupan paraatipaikalla ja osuu silmään heti, kun avaan ulko-oven. Tuohon hintaan kala ei voi olla villinä pyydettyä, pohdin.
Kun suomenkielinen radio herää henkiin jo yllättävän kaukana Norjan puolella, kuulen kuinka Jyrki Sukula haukkuu viljeltyä lohta norjalaiseksi jauhelihaksi. Vaikka kommentti on osuva, irvistän eläimistä puhumiselle pelkkinä ruoka-aineina. Kalankasvatuksesta sen sijaan pitäisi keskustella enemmän kaikkialla maailmassa.
Vuosituhannen vaihteessa kala oli ensisijainen proteiininlähde noin miljardille ihmiselle, varsinkin alueilla, joilla edellytykset maataloudelle ovat huonot. Kun liikakalastus on tyhjentänyt meret sen isoista kaloista eli huippupedoista, on meriherkkujen kasvatuksen altaissa nähty helpottavan villeihin kantoihin kohdistuvaa painetta. Vuonna 2012 kalanviljely tai laajemmin vesiviljely tuottikin jo noin 41 prosenttia maailman kalasaaliista.
Kalanviljely on siirtänyt ihmiskunnan aiheuttamaa tuhoa merissä ravintoketjuissa alaspäin. Noin kolmannes meristä pyydettävistä pienistä saaliskaloista, kuten anjoviksista ja sardiineista, syötetään niiden altaissa kasvaville serkuille joko sellaisenaan tai jauhettuina pelletteinä ja öljynä. Yhden tonnikalakilon tuottamiseen tarvitaan noin 15 kiloa pienempää kalaa. Kasvaakseen kilon lohi tarvitsee noin neljä kiloa ruokaa, ja esimerkiksi Kiinassa viljeltävä katkarapu noin kaksi kiloa.
Kirjassaan Bottomfeeder kanadalainen Taras Grescoe yrittää etsiä ekologisesti ja eettisesti kestäviä meriherkkuja. Hän ruotii myös lohenkasvatusta ympäri maailman. Grescoe toteaa, että Norjassa lohenkasvatus on myrkyttänyt jokia, sairastuttanut niiden asukit ja johtanut käytännössä luonnonvaraisen lohen sukupuuttoon. Tiheä populaatio on otollinen epidemioille, joita hoidetaan antibiooteilla. Virtaavassa vedessä kalafarmien taudit ja lääkkeet leviävät helposti villeihin kantoihin. Myös merenpohjaan kertyvät kalafarmien jätökset aiheuttavat ongelmia paikalliselle ekosysteemille.
Ihminen on osa paikallista ekosysteemiä. Keskustelu viljellystä lohesta on käynyt kuumana Norjassa, jossa maan hallitus on neuvonut esimerkiksi lapsia ja raskaana olevia naisia rajoittamaan viljellyn lohen syöntiä. Heti tämän jälkeen Norjan kalastusministeriöön kytköksissä oleva National Institute of Nutrition and Seafood Research (NIFES) kumosi väitteet.
Lohen karsastamisen taustalla ovat tutkimustulokset, joiden mukaan hyvin rasvaiset kalat, kuten viljelty lohi, sisältävät suuria määriä pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP). Nämä eri torjunta-aineet ja kemikaalit kerääntyvät merieläinten lihaan ja rasvaan. Aineet kumuloituvat ravintoketjuissa, koska ne kulkeutuvat pitkiä matkoja eivätkä hajoa helposti. Yhdysvaltojen Environmental Protection Agencyn mukaan POP-yhdisteet on liitetty ongelmiin hedelmällisyydessä, sikiöiden ja lasten kehityksessä, sisäerityksessä ja vastustuskyvyssä. Myös käytös- ja neurologisia häiriöillä on arveltu olevan linkki POP-yhdisteisiin.
POP-yhdisteitä on viljeltyjen lohien lihassa erityisesti niille syötetyn kalanruoan vuoksi. Kalojen ruokapellettien pääraaka-aine on kalaöljy. Öljy puristetaan rasvaisista luonnonvaraisista kaloista, kuten mustakitaturskasta ja villakuoreesta, joiden lihaan kerääntyneet myrkyt siirtyvät näin keskittyneessä muodossa viljeltyyn loheen ja sitä kautta ihmiseen. Viljellyille kaloille syötetään muuten väriaineita, kuten karoteenia, jotta niiden liha ei olisi epäesteettisen harmaata. Normaalisti lohi saa värinsä luonnollisesta ravinnostaan, eli krillistä ja planktonista, jotka sisältävät runsaasti punaisen ja oranssin pigmenttejä.
Mertensuojelusta puhutaan Suomessa nyt paljon. Maata kiertää tulevan viikonlopun Black Fish -järjestö, johon voi tutustua Turussa, Tampereella ja Helsingissä. Syyskuun 11. päivä on mahdollista kurkata myös Sea Shepherdin toimintaan Tampereen Klubilla, jossa järjestetään yhdistyksen varainkeruutilaisuus musiikilla höystettynä.
