Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Annareetta Rantala
Meksikon Querétaroa kutsutaan toisinaan keitaaksi verimeren keskellä.
Asuinpaikkani Querétaro, jossa aurinko paistaa ja kauniit ihmiset tapaavat toisiaan ylellisissä ravintoloissa. Tuo sivistynyt kaupunki, jonka hallinto järjestää viikoittain ilmaisia kulttuurielämyksiä. Täällä ei myöskään haise: kaupunki pesee kadut vedellä joka yö, sillä päättäjät eivät halua, että maan valtaapitävien lapset joutuisivat näkemään koirien tai ihmisten kakkeja kaduilla.
Suloinen Querétaro, varmaan Meksikon ainoa kaupunki, jossa voi lähteä lähes mihin aikaan tahansa lähes minne tahansa. Turvallinen, kaunis, puhdas Querétaroni, jossa huumepomojen perheet tunnistaa liian suurista autoista tummennettuine laseineen. Querétaro, se kaupungeista kaksinaismoraalisin!
Querétaroa kutsutaan toisinaan keitaaksi verimeren keskellä. Sitä sen pitää ollakin, sillä poliitikkojen ja huumepomojen tärkein aarre on kätketty kaupunkiin: heidän perheensä.
Valtaapitävät, niin poliitikot kuin huumekauppiaat, ovat löytäneet rauhan Querétarosta. Liekö syynä Querétaron konservatiivisuus vai Mexico Cityn räjähdysmäinen kasvu, joka on tuonut pääkaupunkiin rikollisuuden ja turvattomuuden? Vaiko kaupungin loistava sijainti keskellä kaikkea? Omalla minisuihkarilla pääsee nimittäin nopsakasti hoitamaan bisneksiä niin Cancúniin kuin Tijuanaan.
Oli syy mikä tahansa, Querétaro on kauppakumppanien yhteisellä sopimuksella julistettu valkoiseksi alueeksi, joka tarkoittaa sitä, että tappelut tapellaan muualla, vaikka olisi miten hyvä tilaisuus katkaista kilpailijan kaula.
Turvallinen Querétaro jää kahden levottoman alueen väliin. Toisella reunalla on huumeparoni Chapon Tyynenmeren puoleinen alue, ja toista, Meksikonlahden puolta, hallitsee Los Zetas, lain tuolle puolen hypänneen armeijaeliittiin kuulunut ryhmä. Kiitos USA:n ja ex-presidentti Felipe Calderónin aloittaman huumesodan vahvat huumekartellit ovat pienentyneet näihin kahteen.
Se, että ryhmiä on vain kaksi, ei tietenkään tarkoita, että huumeiden vienti olisi vähentynyt. Nyt vain hallituksen ja huumekaupan yhteistyö on helpottunut. Kun on vain yksi jengi ja yksi kiho, jonka kanssa neuvotella, ei synny turhaa väkivaltaa. Ja ainahan pitää pelata varman päälle: sopimus hallituksen ja Chapon välisestä yhteistyöstä oli sovittu jo huomattavasti ennen huumesodan julistamista.
Ja Los Zetasejahan ei lasketa tässä mukaan. He tekevät sopimuksia vain oman etunsa mukaan: kaikkien kanssa, eivätkä kenenkään kanssa.
Meksikoa on siis hallittava kovalla kädellä ja monissa paikoissa. Kaikkien osapuolien etu on silti se, ettei töitä tuoda kotiin. Ei edes pahamaineisinkaan huumepomo halua altistaa perhettään vaaraan.
Querétaro omalla esimerkillään antaakin loistavan kuvan Meksikon todellisesta valtatasapainosta ja sen pyhästä kolminaisuudesta: Kirkko, Hallitus ja Huumepomot. Hallitus ja huumekauppa ovat aina tunnetusti olleet bestikset, paita ja peppu. Huumekaupasta saadaan rahaa presidentinvaaleihin, vaaleista saadaan rahaa omaan taskuun ja rahalla tuetaan huumealan yrittäjiä, josta taas saadaan rahaa vaaleihin ja hallituksen kivoihin iltamiin. Kirkon rooli on taas olla ihmisten tärkein moraalinen vartija, propagandan levittäjä ja rahanpesijä. Eli kaikkea sitä, mitä Meksikon valtio, toisin sanoen hallitus ja huumekauppa, pystyssä pysyäkseen tarvitsevat.
Tämän kaiken kivijalkana seisovat kuitenkin tahallisen tietämättömät kaupunkilaiset. Querétarossa tietämättömyys paistaa yhtä räikeästi silmään kuin sen porottava aurinkokin. Kaikki tietävät, että Querétaro on rikastunut likaisella rahalla (onko edes olemassa puhdasta rahaa?).
On myös kaikkien tiedossa, tai ainakin tunnistettavissa, keitä ovat ne, joiden kädet on sotkettu mukaan. Kalliita design-vaatteita, hyödyttömän suuria autoja ja egoja liian kapeilla kaduilla. Ihmiset näkevät, mutta eivät tahdo tietää, miksi naapurilla on taas neljä uutta tuliterää Hondaa. Kun oma elämä on hyvin, ja rikkaalla kaupungilla on paljon jännittävää tarjottavaa, on helppo unohtaa, mistä ja millä hinnalla se kaikki tulee. Ja jos jokin kolkuttelee omaatuntoa, ainahan voi pistäytyä kirkossa pienen lahjoituksen kanssa.
Ylistetty olkoon siis Querétaro! Tuo kaupunki, jossa kaikenlainen valta on hyvää! Ylistetty olkoon Querétaro, jossa kukaan, joka on Chapon ystävä, ei joudu kadotukseen!
Paitsi yksi korjaus. Chapo ei asu Querétarossa vaan Durangossa.
Vaikka miksi sitä mainita, kaikkihan sen tietävät.
