Teksti Salla Kärkkäinen

Korea on USA:n jälkeen toiseksi suurin lähetystyön tekijä maailmalla.

Korea ei ole ainoastaan Itä-Aasian kristillinen johtotähti vaan merkittävä maa kristinuskon kannalta globaalisti.

Ensi kertaa Koreaan saapuva saattaa hämmästyä lukuisten ristikattoisten kirkkojen määrää Soulin kaupunkisilhuetissa. Korealainen ystäväni jopa luonnehti Soulin näyttävän yöaikaan hautausmaalta neonvaloisten ristien leijuessa kaupungin kattojen yllä. Kristinuskon suosio Koreassa on poikkeuksellinen ilmiö Itä-Aasiassa. Noin 30 prosenttia (18,3 prosenttia protestantteja, 10,9 prosenttia katolilaisia) korealaisista tunnustaa kristinuskoa.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Kristinusko saapui Koreaan ajalla, jolloin modernisaatio sekularisoi Eurooppaa jo toisaalla. Koreassa kristinusko ja modernisaatio ovat kulkeneet käsi kädessä, jonka vuoksi kristinuskolla on edelleen vahva kannatus. 1900-luvun alussa kristinusko ammensi vetovoimansa sosiaalisena liikkeenä. Kristityt tarjosivat terveydenhuoltoa ja koulutusta massoille ensi kertaa. Kristilliset seurat mobilisoivat korealaisen nationalismin Japanin siirtomaa-ajalla ja toimivat aktiivisesti vastarintaliikkeissä. Korean kristityillä oli myös kiistämätön osa 1980-luvun diktatuurin kaataneissa kansanliikkeissä.

Korea ei ole ainoastaan Itä-Aasian kristillinen johtotähti vaan merkittävä kristinuskon kannalta globaalisti. Korea on USA:n jälkeen toiseksi suurin lähetystyön tekijä maailmalla. Korean lähettäessä lähetyssaarnaajia ympäri maailmaa myös koto-Koreassa tuntuu riittävän työsarkaa. Lyhyemmälläkin visiitillä oleva Korean vierailija saattaa huomata aggressiivisen protestanttisuuden ilmapiirin, koska värvääjät ovat jalkautuneet Soulin kaduille.

Koreassa on epäilemättä yksi maailman dynaamisimmista kristillisistä kulttuureista. Siinä määrin dynaaminen, että rahaa on alkanut liikkua kirkkopiireissä enemmänkin. Helluntailaisella Yoido Full Gospel Churchillä Soulissa on maailman suurin seurakunta yli miljoonalla jäsenellään. Yoidon kolehtivadissa ei kilise vaan kahisee. Kritiikkiä Koreassa on herättänyt joidenkin megakirkkojen pastorien yli miljoonan dollarin vuotuiset tulot. Kriitikkojen mukaan protestantit ovat keskittyneet maallisen mammonan kasaamiseen ja aineellisen hyvinvoinnin palvontaan lutherilaisellekin tutun kärsimysteeman sijaan. Syytökset eivät ole tuulesta temmattuja: Yoido Full Gospel Church opettaa köyhän kristityn olevan huono kristitty.

Koreassa on vallinnut outo trendi uskonnollisten johtajien noustessa aktiivisiksi politiikan toimijoiksi. Siitäkin huolimatta että Korean perustuslaki erottaa uskonnon ja valtion, uskonnolliset johtajat ovat esittäneet avoimesti poliittisia toiveitaan. Kristittyjen sosiaalisen vallan määrästä antaa viitteitä The Independent -lehden vuoden 2007 tutkimus, jonka mukaan Korean kymmenen suurimman yrityksen puheenjohtajat ovat kristittyjä sekä parlamentin 299 jäsenestä yli puolet on kristittyjä. Myös Korean nykyinen presidentti Lee Muyng-bak oli ennen virkaanastumistaan 2008 protestanttisen Somang Presbyterian Churchin johtaja.

Vauraimmat kirkot ovat laajentaneet henkimaailmasta yritysmaailmaan perustamalla voittoa tuottavia liikeyrityksiä. Yoido Full Gospel Churchin bisnesviritykset ovat yltäneet oman yliopiston perustamiseen asti. Kirkot ovat alkaneet muistuttaa suuria ylikansallisia Chaebol-monialayrityksiä kuten Hyundai, Samsung ja LG. Yritysjohtajat ja papit siirtävät johdon omille pojilleen siirtyessään eläkkeelle.

Korean kristityt eivät muodosta homogeenistä yhteisöä. Korea on tullut maailmalla tunnetuksi megakirkoistaan ja massahäistään, mutta suurin osa Korean kristityistä edustaa maltillista kantaa. Kirkkojen aggressiivinen käännytystyö ja kasvava sosiaalinen valta on noteerattu myös kansalaisten keskuudessa. Kirkon halveksunta Korean perinteistä kulttuuria kohtaan on aiheuttanut vastareaktiona kulttuurinationalismin voimistumisen. Kymmenet anti-kristilliset liikkeet ovat lähteneet leviämään netissä.

• 13.2.2012
• Kirjoittanut salla karkkainen