Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Derya Tekin
Dohanissa ilmastokokouksen metaneuvottelut on käyty.
Eihän mikään suhde toimi, jos toinen vaan antaa itsestään ja toinen koko ajan ottaa. Vaikka kyseessä olisi äidin ja lapsen välinen suhde. Ehkä se toimii ja kulkee jotenkuten. Suhde ei silti ole terve saati sitten onnellinen.
Kerronpa maailman pisimmästä epäterveestä suhteesta. Kyseessä on yksinhuoltaja nainen, joka sietää kaiken sorttista pahoinpitelyä lastensa toimesta. Hänet on muun muassa riisuttu paljaaksi ja nöyryytetty. Kun hän ei enää kelvannut ulkonäöltään tai riittänyt muuten vaan niin hänet on muokattu muodosta toiseen.
Kaikki hänen lapsensa ovat kauhukakaroita. Jotkut ovat niin ahneita, että he ottavat sisarustensa nameja. Aina silloin tällöin he keräävät keskenään muruja ja lahjoittavat jalomielisesti sisarilleen. Voilà! Omatunto on tyydytetty. Omatunto onkin ainoa asia, mihin he tyytyvät noin helpolla. Kaiken muun tyydyttämiseksi yksinhuoltajaäiti antaa aina palan itsestään. Hän kutistuu ja heikentyy mitä enemmän lapset vaativat.
Silti yksinhuoltajaäiti ei ikinä jättänyt noita kauhukakaroita, vaikka kukaan ei pyytänyt edes anteeksi tekojaan. Korkeintaan hän sai hermoromahduksia ja kiukutteli välillä. Perus. ”Kaikki naiset kiukuttelevat.” Hän ei edes ajatellutkaan lähteä, koska muuten lapset eivät pärjäisi. Tai häntä oli vaan alistettu tosi kauan. En osaa määrittää syytä. Tiedän vaan, että joka kerta hän uskottelee itselleen kaiken muuttuvan samalla kun nuolee haavojaan.
Tunnistatko itsesi? Puhun äidistäsi, äidistämme, Luontoäidistä. Äitimme, joka antaa enemmän kun hakkaamme sitä työkaluilla viljellessämme. Ehkä siksi olemmekin niin välinpitämättömiä. Eihän se jätä meitä koskaan.
Nyt asia on niin, että Luontoäiti on vakavasti sairas. Hän sairastaa päästämiemme myrkkyjen takia. Ahneimmat meistä ei ehkä ymmärrä vieläkään, mutta hän ei enää jaksa kauan. Pian äiti ei ole suojelemassa meitä.
Sanotaan, että kun Istanbul piiritettiin Bysanttien aikana hallitsijat väittelivät, onko enkelillä sukupuolta vai ei. Dohan neuvotteluissa on samantapainen luonne. Vihreiden kansanedustaja Oras Tynkkysen mukaan Dohanissa käytiin neuvottelut neuvotteluista. Vaikka sentään keskustellaan oikeasta asiasta, niin neuvottelut eivät tunnu etenevän riittävästi. Oli siinä positiivisiakin puolia: Yhdysvallat ja Kiina sitoutuivat myös neuvottelemaan.
Enää ei ole varaa tinkiä Luontoäidin hengen ja ahneutemme välillä. Kaikille parasta olisi toimia ja äkkiä. Eletään vuotta 2012 ja enää noin kymmenen päivää muinaisen ennustuksen mukaiseen katastrofiin. Pääseeköhän Nooan arkkiin opiskelijalipulla? Valitettavasti olemme väärällä mantereella. Ainoa toivomme on Luontoäidin parantuminen.
