Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Fanny Malinen
Liftasin halki Euroopan ja totesin, että parempi maailma on mahdollinen.
Kesän aikana minä ja poikaystäväni liftasimme nelisentuhatta kilometriä: Lontoosta Helsinkiin ja takaisin. Matkan aikana eri puolilla Eurooppaa tuntemattomat ottivat meidät autoihinsa, vaikkei yhteistä kieltä olisi juuri ollut, poikkesivat reiteiltään jättääkseen meidät hyvään liftauspaikkaan ja tarjosivat kahvia, sämpylöitä ja tupakkaa.
Poliittisessa teoriassa paljon perustuu ihmiskuvaan: siihen, voiko ihmisen odottaa toimivan oikein ja toisten hyväksi ilman pakottamista. Moni uskoo, että anarkismi on idealistista haihattelua, koska ihmistä tarvitsee johtaa ja ohjata, jotta tämä toimisi muun kuin oman etunsa ajamiseksi. Moni uskoo, että sosialismi kaatui siihen, että ihminen aina kuitenkin vetää välistä. Talousjärjestelmämme nojaa olettamukseen, että ihminen on rationaalinen ja omaa etuaan tavoitteleva toimija, eikä ympäröivä yhteiskunta tätä juuri hetkauta.
Kun matkustaa Euroopan halki ihmisten avuliaisuuden avulla, se saa kuitenkin ajattelemaan toisin. Se, että joku ajaa huoltoasemalle vain tarkistaakseen, olisiko siellä kyytiä tarvitsevia liftareita, menee paljon random act of kindnessia pidemmälle: se on systemaattista hyvyyttä. Se saa epäilemään sitä, että ihmistä ohjaisi itsekkyys ja voitontavoittelun motiivi.
“Eiväthän asiat siellä täydellisesti olleet, mutta DDR:ssä kanssaihmistä ei jätetty pulaan”, perusteli Itä-Saksassa kasvanut rekkakuski sitä, että kutsui meidät kotiinsa Ruotsin maaseudulla ja ajoi seuraavana päivänä 200 kilometriä jättääkseen meidät huoltoasemalle moottoritie E4:n varteen. Toinen meidät matkalla majoittanut henkilö oli belgialainen antropologi, joka totesi, että vieraiden täytyy aina voida syödä ja nukkua hänen kodissaan. Aavistukseni oli, että periaate olisi tarttunut mukaan Etelä-Amerikan alkuperäiskansoilta, joiden parissa hän oli viettänyt paljon aikaa.
Tämä vieraanvaraisuuden piirre, sen ei-länsieurooppalaisuus, pistää miettimään, saako yhteiskuntateorian perustaminen ihmisluonteelle sen toteuttamaan itseään. Uskallan väittää, että kuvio toimisi toisinkin päin. Että ihmiset olisivat keskimäärin parempia, jos odottaisimme sitä toisiltamme: jos rakentaisimme maailmaa sen mukaan, ettemme kilpailisi keskenämme vaan auttaisimme toisiamme.
