Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Satu Taskinen
Kuinka paljon voin valita, mitä ääniä korviini tunkeutuu?
Mitä ääniä kuuluu, kun painaa työhuoneessa keskellä päivää silmät kiinni?
Astianpesukone.
Naapurin pyykkikone.
Raitiovaunu kiskoilla.
Askelia käytävässä; kaakeli on irronnut ja helähtää kengän (kenen?) alla. Naapurin ovi avataan, lyödään kiinni.
Kellarissa jumputtaa jokin tuntematon kone. Ääni kuuluu päivittäin, ei koskaan kovin kauaa kerralla, vain joitakin minuutteja. En tiedä, mistä koneesta ääni tulee. Ääni on tasainen, kumea ja matala. Onkohan kellarissa painokone?
Joskus katson televisiosta jakson sarjasta Murhasta tuli totta. Katson sitä, jos olen tehnyt paljon töitä ja on aikaa pitää tauko. Sarja on harmitonta viihdettä ja joskus sellainen rentouttaa. Tai oikeastaan vain aina aloitan jakson katselun. Harvemmin pääsen loppuun ennen kuin nukahdan. Alkavat mainokset herättävät sitten kyllä tehokkaasti ja luotettavasti viidentoista minuutin kuluttua. Ne on säädetty huomattavasti lujemmalle kuin varsinaiset ohjelmat.
Aamulla kuulen aina herätyskellon.
Kirjastossa taas ei kuulu paljon mitään. Siellä on kaikissa tiloissa lattiamatot. Ihmiset eivät juuri puhu, he pääasiassa kahisevat vaatteineen ja kasseineen.
Kuinka paljon voin valita, mitä ääniä korviini tunkeutuu?
Monet ihmiset ovat busseissa ja ratikoissa ja kaduilla isot kuulokkeet päässä. Nykyään myydään malleja, jotka eristävät äänet puolin ja toisin hirmu hyvin. Olen kokeillut. Vaikuttavaa.
Kotona pidän radiota päällä aina kun teen ruokaa tai siivoan. Kiinnitän huomiota miellyttäviin kuuluttajaääniin. Olen ennenkin maininnut Albert Hospin, esimerkiksi. Toinen ihanaääninen on Ellen Lemberger. Tunnen melkein kaikki toimittajat äänestä.
Vaihtarivuodesta Berliinissä 1980-luvun lopulla on yksi tärkeimmistä muistoista äänimuisto. Se sijoittuu silloisen Länsi-Berliinin U-Bahn-verkostoon. Asemilla seisoo ihminen mikrofoni kädessä, tarkistaa junan tullessa ja mennessä ovitilanteet ja sanoo ensin: ”Bitte einsteigen!” ja sen jälkeen ”Zurück bleiben!”
Wienissä tullaan vaihtamaan yleisten kulkuneuvojen kuuluttajaääni. Asiasta on ollut puhetta jo monta vuotta. Nyt on tosi kyseessä. Miesääni muuttuu naisääneksi. Vielä ei ole lyöty lukkoon, millainen se tulee olemaan. Uudesta äänestä voi äänestää. Tällä sivulla voi kuunnella kaksi vaihtoehtoa.
