Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Kirsi Koivuporras
Kanoja, kännyköitä, hammasharja ja presidentin kuva.
Kana kohottaa päätään ja päästää kimeän huudon. Se päättyy kotkotkotkot. Iäkäs nainen laskee kanan pään lempeästi alas ja huikkaa juomia myyvää nuorta miestä tulemaan sankonsa kanssa lähemmäksi.
Olen matkalla töistä kotiin ja istun minibussissa. Odotamme asemalla bussin täyttymistä. Edessäni istuvalla naisella on pesuvadillinen kanoja ja iso perunasäkki, joka on sijoitettu käytävälle.
Viereeni istuu kauluspaitaisia miehiä. Yksi heistä tarkastelee Johannesburgiin ostamaansa bussilippua ja näppäilee kännykkää.
Tuliteriä Nokian älypuhelimia myydään kadulla. Hintapyyntö 750 000 kwachaa, noin 125 euroa. Kopioita Kiinasta, kertovat kulmapuheet.
Työpaikkani, Kanyama Youth Programme, sijaitsee puolivälissä Los Angeles Roadia. Tällä kadulla kaikki on kaupan. Käytettyjä vaatteita parisataa metriä. Alkuperä: todennäköisesti länsimaiset lahjoittajat. Good day madam. How are you madam? Hey, mzungu! How are you? Is everything okay?
Vastailen ja hymyilen. Olen kätellyt viime päivinä kymmeniä tuntemattomia ihmisiä ja vaihtanut kuulumisia. Hymyt ovat herkässä, apua saa aina. Väistän viime tipassa yhden pyörän varassa kulkevaa metallikärryä, joka on lastattu täyteen säkkejä. Miehen otsalla tippuu hiki. Hän työntää, minkä ehtii, että lasti pysyy pystyssä.
Naiset istuvat maassa. Liinan päällä on tomaatteja ja hintalappu. Ihmisiä kulkee kahteen suuntaan tasaisena virtana. Minibussit, autot, kuorma-autot ja muutamat rohkeat pyöräilijät etenevät osana samaa sekavaa matoa, jonka määränpäätä en tiedä. En ole vielä koskaan kävellyt tien päähän saakka.
Bussissa radio kertaa presidentin lausuntoja. Rupiah Banda hymyilee myös liikkeiden seinillä. Zimbabwelainen poikaystäväni sanoo, että useissa eteläisen Afrikan maissa on laki, joka velvoittaa liikkeen omistajan laittamaan presidentin kuvan esille.
Kotipysäkillä survoudun anteeksi pyydellen ulos bussin takapenkiltä. Huoltoaseman pihassa tutuksi tullut dvd-elokuvien myyjä huikkii hyvät päivät. Kiinalaisia kopioita. Ei dubattuja. Olen jo sortunut piratismiin: leffa kustansi 2,50 euroa.
Sambian valtio on kieltänyt katukaupan. Myyjiä on kuitenkin kaikkialla. Jollain ihmisten pitää elää. Tänään mies tinkasi kaksi hammasharjaa 2000 kwachalla bussin ikkunasta.
Mietin kiinalaisten leffojen alkuperää. Jonain päivänä ryhdyn asiasta juttusille. Kerron sitten tarinan myös teille.
