Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Hannele Huhtala
Ydinvoima on turvallista, kunhan ei satu onnettomuuksia.
Japanin ydinkriisi näytti ja näyttää sen, ettei ainakaan Japanissa ydinvoimaloita ole rakennettu turvallisemman mahdollisen mukaan. Tilanne on tosin vielä kesken. Fukushimassa yritetään saada vettä voimaloihin ja sähköjä palautettua, jotta jäähdytysjärjestelmät saataisiin toimimaan. Riskinä on muun muassa se, että uusi voimakas järistys ravistelisi maata ja tilanne jo järkkyneissä ydinvoimaloissa muuttuisi katastrofaaliseksi, jos se ei sitä jo ole.
Tilanne nostattaa tunteita. Jos on itse Tokiossa, ei halua nähdä pahimpia kuvia tuhoalueelta. Sitä alkaa toivoa, ettei omalla Facebook-sivulla käytäisi ydinvoimapoliittista keskustelua suuntaan tai toiseen. Mutta miten selität sen ulkopuoliselle? Tykkään teistä kyllä, mutta kun on keskellä kriisiä, myöskään varoittelut ja kehotukset tehdä sitä taikka tätä Suomesta eivät oikeastaan kiinnosta.
Mietin, että pitäisikö varoittelijoita Suomessa varoitella takaisin. Kehottaa heitä varomaan autoja, liukastumista kylvyssä ja mielenvikaisia metrossa. Kaikesta voi ja saa tietenkin olla huolissaan, mutta jotenkin tilannetaju puuttuu, jos tärkeimmät toivotukset kriisin keskelle ovat uusia, lähes absurdeja varoituksia.
Minä olen aina vastustanut ydinvoimaa – se oli ensimmäisiä mielenosoituksia, joihin 1990-luvun Tampereella osallistuin. Vuosien aikana tunne on kasvanut: miten energia voi olla niin tärkeää saada keinolla millä hyvänsä, kun keinot ovat älyttömän vaarallisia joka vaiheessa?
Uraanin kaivaminen, mistä se tulee ja kuka sitä kaivaa? Tuote ei ole suomalainen, joten ydinvoiman kotimaisuus -argumentit ovat lähes puppua. Wikipedian mukaan suurimmat uraanintuottajamaat ovat Kanada ja Australia, joissa kaivostoiminnan työturvallisuus on korkea. Mutta uraania kaivetaan myös muun muassa Nigerissä ja Venäjän alueella, joista sanotaan, että “alueilta tietoja on vaikea saada, mutta on syytä epäillä, etteivät menettelyt kaikilta osin vastaa länsimaista työsuojelun tasoa”.
Kotimaisuus ydinvoiman mainostuksessa ei tunnu kovin uskottavalta siinäkään valossa, mitä Anna Kontula kirjoitti kirjassaan Näkymätön kylä: Olkiluodon voimaloita rakentaa vierastyövoiman kolonna.
Aion ohittaa ydinvoimaloiden toimintaan liittyvät ongelmat toteamuksella, että ydinvoimaloiden toiminta sinänsä on turvallista, kunhan niiden lähellä ei tapahdu onnettomuuksia tai jos niihin ei tehdä terrori-iskuja. Japaniakin oli Wikileaksin mukaan varoitettu ydinvoimaloidensa turvallisuuspuutteista. Luonnonmullistukset ovat toki toisaalla tavanomaisempia, mutta ydinvoimalat näyttävät melkoisilta aikapommeilta kaikkialla.
Toiminnan lisäksi ydinvoima tuottaa säteilevää ydinjätettä, joka jonkinlaisella logiikalla on päädätty haudata maahan odottamaan säteilyn määrän vähenemistä. Helsingin Sanomat haki ydinjätteen hautapaikalle infomerkkiä, jonka suomea osaamattomat osaisivat koodata auki. Kun luin juttua, mielessäni hakkasi vain ajatus, että mitä järkeä tässä kaikessa on?! Varsinkin kun ydinvoimaa puolustetaan aina järkiratkaisuna, johon tunneihmisten ei pitäisi puuttua. Mutta mitä järkeä on haudata maahan jotain niin vaarallista, että siitä varoittaakseen täytyy miettiä tilannetta, jossa ihmiset enää puhu mitään nyt tuntemaamme kieltä?
