Kirjeenvaihtajat
Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.
Teksti Tuomas Aivelo
Madagaskarin tulevaisuus ei näytä valoisalta, koska epävakaa tilanne hyödyttää monia.
Viime vuoden pelottavimpia uutisia oli tieto siitä, että Madagaskarin satamakaupunkeihin säilötään suuria määriä trooppisia puita. Paikallinen hitaasti kasvava palisanteri (Dalbergia) on arvokas puu, josta saa hyvät rahat Aasian mustassa pörssissä. Puu on melko tarkkaan kerätty pois muualta kuin suojelualueilta, joten laillista puuta tästä maasta ei enää löydy. Aina kuitenkin löytyy jostain kansallispuiston johtaja, joka on valmis joustamaan suojelualueen säännöistä oman taloudellisen tilanteen parantamisen vuoksi.
Madagaskarin tulliviranomaiset ovat hyviä valvomaan laivaliikennettä ja sitä, ettei laitonta puuta laivata pois maasta. Välillä kuitenkin tapahtuu jotain, kuten sykloni tai vallankumous, jonka suojissa salakuljetus onnistuu. Kun varastot alkavat täyttyä puusta, salakuljettajat saattavat pyrkiä aiheuttamaan hämäyksenä sen verran hämminkiä, että laivat ehditään lastaamaan. Tilannetta helpottaa se, että syklonin jälkeen yleensä runkojen maastavienti on sallittua, jotta tuulen voimasta kaatuneet puut voidaan myydä. Kukaan ei kuitenkaan varmista, onko puu oikeasti tuulen kaatama.
Poliittinen epävakaus johtaa suoraan köyhyyteen. Eliitti ei yleensä kärsi, mutta avustusrahojen vaikeimmin tavoitettava kohde, kansa, maksaa kalliin hinnan. Kalliin hinnan maksaa myös luonto, joka poltetaan ja syödään pakon edessä. Viime vallankumouksen jälkeen kesti vain kolmisen viikkoa ennen kuin maailmalle levisi kuvia salametsureiden grillaamista makeista.
Edellinen Madagaskarin hallitus siirtyi sivuun yllättävän nopeasti marraskuun lopussa. Tilanne oli reilut kaksi vuotta patissa – kansainvälinen yhteisö painosti, oppositio kritisoi ja vaaleja lykättiin – kunnes hallitus vain päätti väistyä. Huhu kertoo, että tähän mennessä hallitus oli saanut myytyä puolilaillisesti riittävän paljon kaivosoikeuksia suuryhtiöille ja ministerit saivat riittävän kokoiset henkilökohtaiset muistamiset, jottei loppuelämästä tarvitse huolehtia ja eläkepäiviksi voi ostaa vaikka huvilan Rivieralta.
Uudessa hallituksessa on lähes 60 ministeriä. Kuinka paljon luonnonvaroja pitää myydä, jotta heidän sukunsa ovat riittävän rahoissaan? Tämän pohdinta ei lämmitä luonnonsuojelijan mieltä.
Viimeisimmän kriisin aiheuttamat tuhot ovat jo saaneet syntipukkinsa. Kitaranvalmistaja Gibson on syytteessä Yhdysvalloissa laittomasta eebenpuun hankkimisesta Madagaskarilta. Syytteen mukaan yhtiö hankki tietoisesti saksalaisen välikäden kautta Madagaskarilta eebenpuuta, vaikka puun kuljettaminen pois maasta jalostamattomana on laitonta. Merkittävää tapauksessa on, että se on ensimmäinen hiljattain muutetun Lacey Actin pohjalta nostettu syyte. Lain perusteella yhdysvaltalaiset yritykset eivät saa rikkoa muiden maiden ympäristölainsäädäntöä.
Huonoon valoon joutui myös Gibsonin tuotteet sertifioitunut Rainforest Alliance (joka on tuttu muun muassa Chiquita-banaaneista). Samalla monet kitaristit myös heräsivät vaatimaan tietoa soittimensa materiaalin alkuperästä.
