YleinenKirjoittanut Veli Itäläinen

Mafia huumeita vastaan

Lukuaika: 4 minuuttia

Mafia huumeita vastaan

KirjeenvaihtajatKirjeenvaihtajat

Kirjeenvaihtajat ovat yhteytemme maailmalle. He kirjoittavat maailmasta, elämästä ja yhteiskunnasta sellaisena, kuin se heidän asemapaikastaan näyttäytyy.

Teksti Veli Itäläinen

Venäjällä pahat pojat ovat joskus hyviä – tai ainakin suosittuja.

Kaksi viikkoa sitten aloitin siitä, miksi Oikea Asia -puolue syrjäytettiin Venäjän vaalipelistä. Tänään jatkan Jevgeni Roizmanista, ja niistä syistä miksi hänen ehdokkuutensa johti Oikea Asia -puoluetta johtaneen oligarkin Mihail Prohorovin ja Kremlin välirikkoon.

Siperian ja Euroopan yhdistävä Jekaterinburg on tärkeä liikenneväylien solmupaikka, jonka vuoksi se on kasvanut Venäjän neljänneksi suurimmaksi kaupungiksi. Sen pohjoisosissa sijaitsee valtava Uralmašin tehdas, jonka mukaan nimettiin myös sen ympärille kasvanut Vantaan kokoinen lähiö. Ja lähiöltä nimensä sai siellä syntynyt järjestäytynyt rikollisryhmä, joka on yksi Venäjän maineikkaimpia.

MAINOS. Juttu jatkuu mainoksen jälkeen.

Ryhmittymä syntyi 80–90-luvun taitteessa, tätä ennen Roizman oli jo ehtinyt istua vankilassa kaksi vuotta ja rapiat, koska 1980-luvun alussa hän elätti itsensä hurmaamalla varakkaita naisia ja viemällä heidän arvoesineensä. 1990-luvulla Uralmaš laajeni aggressiivisesti, sen päätoimialaa oli suojelurahojen kiristäminen ja palkkamurhat, joita sen tilillä uskotaan olevan yli kolmekymmentä. 1990-luvun puolivälissä, ryhmän päätyä voitolle mafiasodassa, se päätti siirtyä laillisiin bisneksiin ja politiikkaan. Vuonna 1995 Uralmaš tuki Jekatenburgin alueen kuvernöörinvaalit voittanutta Eduard Rosselia, seuraavana vuonna se tuki Boris Jeltsiniä presidentinvaaleissa.

Nykyään Roizman kieltää kaikki yhteytensä Uralmašiin, mutta vielä tässä Kommersantin jutussa vuonna 1999 hän esiintyy yhdessä mafiosojen kanssa. Ja yleisesti uskotaan, että koko “Kaupunki ilman huumeita” on alunperin juuri Uralmašin perustama – yhteistyössä 1990-luvun mafiasodassa häviölle jääneiden kahden muun ryhmittymän, “sinisten” ja “keskustalaisten” kanssa.

Mafiosojen kamppailu huumeita vastaan kuulostaa uskomattomalta, mutta itse asiassa vastaavaa on tapahtunut myös muualla kuin Jekaterinburgissa. Sen lisäksi että järjestäytyneellä rikollisuudella on omat moraalikoodinsa, liittyy huumekaupan vastustamiseen myös taloudellisia intressejä. Huumeiden myötä vanhojen ryhmien alueelle voi päästä tunkeutumaan uusia järjestöjä, jotka jalansijan saatuaan tulevat häiritsemään myös edellisten vakiintuneita bisneksiä. Yhdysvalloissakin vanha mafia suhtautui nihkeästi 1970–1980-luvulla räjähdysmäisesti kasvaneeseen huumekauppaan, jota se piti epäeettisenä mafian perinteisempään toimenkuvaan (suojelurahojen kiristäminen, uhkapelit ja prostituutio) verrattuna, mutta joutui perääntymään.

Monet Venäjän vanhan koulun rosvot, vory v zakone, vastustavat huumeita myös siksi, että vankiloissa ne passivoittavat vangit ja tekevät kaikenlaisen vankien järjestäytymisen ja protestit mielivaltaa vastaan mahdottomaksi. Suomessahan vankeja pidetään rauhoittavien ja unilääkkeiden koukussa, Venäjällä samaa asiaa ajaa heroiini, joka on monissa vankiloissa täysin vapaasti saatavilla. Esimerkiksi 12. syyskuuta Novaja Gazeta kirjoitti Moskovan läänissä sijaitsevasta Možaiskin tutkintavankilasta (samaisesta, jossa viime vuonna istuivat “Himkin panttivangit” Aleksei Gaskarov ja Maksim Solopov). Elokuun puolivälissä Možaiskin vankilaan hyökkäsivät Venäjän vankeinhoitolaitosta vastaavan elimen, FSIN:in turvallisuusjoukot, jotka tyypilliseen tapaansa hakkasivat vankeja mielivaltaisesti. Virkavalta väitti estäneensä mellakan, mutta Novaja Gazetan mukaan kyse oli jostain muusta.

Keväällä Možaiskin vankilaan siirrettiin vanhan koulun mafiapäällikkö Vladimir “Kanakovski” Harkov, joka yritti panna stopin vankilassa rehottavalle huumekaupalle. Sittemmin erotetun vartijapäällikön, majuri Aleksei Ivanovin mukaan vankilaan toimitettiin päivittäin ainakin sata annosta heroiinia. Huumekaupan päivittäinen volyymi ylitti 2000 euroa, joista suurin osa päätyi vartijoiden itsensä ja vankilan johdon taskuihin. Ivanov itse organisoi vankilan johdon käskystä huumekauppaa vankilassa pyörittävien vankien kokouksia. Kanakovski häiritsi huomattavia taloudellisia intressejä, hänet pieksettiin, lähetettiin toiseen vankilaan ja erityisjoukot komennettiin vankilaan muistuttamaan siitä, kuka määrää säännöt.

Usein Venäjällä poliisit itse levittävät huumeita, ja myös Uralmaš sai tuntea omissa nahoissaan, että oli sekaantunut merkittäviin taloudellisiin intresseihin. Tammikuussa 2005 Andrei Habarov, jekaterinburgilainen kaupunginvaltuutettu ja Uralmašin yhtäjaksoinen johtaja kymmenen vuoden ajalta, löydettiin kuolleena sellistään, johon hänet oli toimitettu kiristyksestä epäiltynä. Habarovin pidätyksen todellinen syy kuitenkin lienee alueen mafiapomojen tapaaminen edellisen vuoden syyskuussa, jossa Habarov ilmoitti, että hän tulee tekevänsä kaikkensa estääkseen “Setä Hasan” Usmanovin johtamien kaukasialaisten, huumeita kauppaavien rikollisryhmien tunkeutumisen kaupunkiin. Setä Hasanin kädet olivat tuolloin pidemmät, ja Habarovin kuoltua Uralmaš hajosi. Jo tätä ennen Konstantin Tsyganov, yksi perustajajäsenistä, oli häipynyt Bulgariaan ryhmän kassa mukanaan. Roizmanin kuitenkin jatkoi huumeiden vastaista kansalaisjärjestötyötä, ja hänen maineensa ja vaikutusvaltansa vain kasvoivat.

Roizmanin menetelmät ovat vähintäänkin epäilyttäviä, ja niitä on käsitelty oikeudessa useampaan kertaan. Roizmanin järjestön vierotushoitoon tulevat narkomaanit yksinkertaisesti isketään käsiraudoilla kiinni patteriin, kunnes vierotusoireet ovat ohi – mitään lääkitystä ei anneta. Narkomaanien sukulaisilta kuitenkin veloitetaan pitkä penni tästä “hoidosta”. Erään narkomaanin vanhemmat haastoivat järjestön Nižni Tagilin haaran johtajan Egor Bytškovin oikeuteen kidnappauksesta, mutta Roizmanin itsensä johtaman näyttävän tukikampanjan ansiosta kolmen ja puolen vuoden vankeustuomio muutettiin ehdonalaiseksi. Moni muu järjestön aktivisti ei kuitenkaan päässyt yhtä helpolla – Aleksandr Murzikov ja Denis Pertsev tuomittiin raiskauksesta jonka he tekivät huumepoliisin iskun yhteydessä Jekaterinburgissa vuonna 2003.

Maksim Kurtšik ja Stanislav Abazev tuomittiin vankilaan syytettynä kahden narkomaanin kuolemaan johtaneesta pahoinpitelystä vuosina 2002–2003 – Roizmanin mukaan heidät lavastettiin. Viime vuonna järjestön Permin osaston johtaja päätyi vankilaan, “hoidettuaan” narkomaaneja sähköshokeilla ja pesäpallomailoilla, tästä “lääkityksestä” narkomaanien sukulaiset maksoivat 120–140 euroa kuussa. Aikanaan “Kaupunki ilman huumeita” -järjestössä toimi myös Vasilisa Kovaleva, joka osana kansallissosialistisen NSO-Sever-ryhmän oikeudenkäyntiä tuomittiin 19 vuodeksi vankeuteen kahdesta rasistisesta murhasta kesällä. Roizmanilla tuskin oli kuitenkaan mitään tekemistä NSO-Severin touhujen kanssa. Aatteellinen evoluutio voi viedä ihmisiä moneen suuntaan, samaisen NSO-Severin laillisessa edeltäjässä NSO:ssa toimi muuten myös tuttavani Tanja, ennen kun ajautui anarkistiryhmiin ja niistä edelleen kansallisbolševistiseen puolueeseen.

Venäjällä kuitenkin koville otteille löytyy aina tukea, mikä selittää Roizmanin kansansuosion. Kremlin äärimmäinen kielteisyys Roizmania kohtaan tuskin selittyy Roizmanin mafiamenneisyydellä tai hänen kyseenalaisilla menetelmillään, vaan sillä, että Roizman on aidosti itsenäinen toimija, joka istui Duumassa vuosina 2003–2007 ilman hallitsevan puolueen tukea ja heitteli keppejä rattaisiin myös Jekaterinburgin paikallispolitiikassa.

Heroiini on Venäjällä valtava ongelma, suhteessa väkilukuun riippuvaisia on kolmanneksi eniten maailmassa, Afganistanin ja Iranin jälkeen. Myös metamfetamiini on viime aikoina levinnyt hurjaa vauhtia. Osa ongelmaa on vahva lääketeollisuuden lobby, joka taannoin onnistui lykkäämään kodeiinipitoisten lääkkeiden reseptipakkoa ensi kesään asti. Kodeiinipitoisista lääkkeistä tehtyjä piikkihuumeita kutsutaan Venäjällä “krokotiiliksi”, koska epäpuhtaudet johtavat nopeasti kuolioon, jotka tekevät käyttäjän ihon krokotiilin näköiseksi, ennen kuin kuolio johtaa käyttäjän kuolemaan vuodessa tai kahdessa.

Venäjällä on perinteisesti tilausta ongelmien brutaalille ja suoraviivaiselle ratkaisuille, joten Roizmanin tähti tulee jatkamaan nousuaan, vaikka häntä ei näihin vaaleihin päästetykään. Hänen uransa pysähtyy vasta jos Kreml pitää häntä niin suurena uhkana, että katsoo parhaaksi passittaa hänet vankilaan tai ajaa pakoon ulkomaille.

PS: Into Kustannus on julkaisemassa keväällä kokoelman Veli Itäläisen kirjoituksia, joten pyydän kaikkia lukijoita osallistumaan parhaiden kirjoitusten valintaan täällä